73. Suuri Valkoinen Metsästäjä

Kun nyt Yhdysvaltain nykyiset ja entiset presidentit vuoronperään vierailevat Suomessa, en voinut olla kaivamatta päiväkirjani kätköistä esiin tapahtumaa menneiltä vuosilta, jolloin kerran sattumalta käytin samaa makuuhuonetta erään entisen presidentin, Bill Clintonin, kanssa. Onneksi kuitenkin eri aikaan.

Bill

Oli heinäkuu vuonna X. Olin matkalla Itä-Afrikan edustalla sijaitsevalle Sansibarin saarelle, missä olin asunut aiemmin yhden vaiheen elämästäni. Koska tuolla saarella oli edelleen merkittävä paikka sydämessäni, vietin siellä kaikki kesäni. Tänä vuonna Sansibarilla oli rauhallisempaa kuin edellisvuonna, jolloin saarella oli poltettu yksi luterilainen kirkko, töhritty lehmänsonnalla katolinen kirkko sekä tehty ilkivaltaa katoliselle koululle ja heitetty granaatti Mercury-ravintolaan. Niin, ja ammuttu joku britti kotiinsa.

Nairobin lentokentällä konetta vaihtaessani mustat miehet toppatakeissa ja pipoissa muistuttivat siitä, että Afrikassa oli talvi, vaikka Helsinki kylpi helleaallon kourissa.

Sansibarin kentällä minua oli vastassa paikallinen liikemiesystävä, joka vei minut hotelliin, josta sain mukavan kolmen hengen huoneen, vaikka minulle olisi riittänyt pienempikin. Pääasia, että huoneessa oli toimiva ilmastointi ja suihkussa lämmin vesi. Ei tullut kuuloonkaan, että minun olisi annettu maksaa huoneesta.

Pikasuihkun jälkeen minut kiidätettiin vanhaan tuttuun Mercury-ravintolaan, josta löysin kohta itseni 40-henkisestä shiia-ismailiittien seurueesta juhlimasta Aga Khania. Sulauduin hienosti joukkoon ja nautin ystävien vieraanvaraisuudesta seuraavat kolme päivää. Kolmen päivän kuluttua muutin omilleni Stone Townin keskustaan, mistä vuokrasin itselleni asunnon viiden dollarin vuorokausihintaan.

Kävelin kulman taakse vanhan kantapaikkani, Africa Housen, terassille ihailemaan auringonlaskua. Illan hämärtyessä oviaukon täytti raamikas ilmestys. Pitkä valkoinen mies harppoi sisään kuin olisi ollut maailman omistaja. Hän seisahtui baaritiskin viereen juttelemaan jonkun kanssa ja lepuutti katsettaan välinpitämättömästi väkijoukossa, ja minä yksinäisenä nuorena naisena totesin mielessäni, että Elämäni Mies näyttäisi kutakuinkin tuolta.

Noin sekunnissa mies oli kävellyt terassin poikki luokseni, pyytänyt lupaa saada lainata vieressäni olevaa vapaata istuinta ja vienyt tuolin mennessään. Minä jäin hölmistyneenä yksin pöytääni istumaan. Mies ei vilkaissutkaan minua vaan keskusteli vähän matkan päässä kaverinsa kanssa istuen tuolilla, jonka hän oli juuri ryöstänyt minulta, vaikka terassi oli täynnä vapaita tuoleja.

Myöhemmin mies palasi tuoleineen takaisin ja istuutui viereeni lupaa kysymättä. Hän ojensi kätensä ja esittäytyi Markiksi. Minä olin ehtinyt jo nimetä hänet Suureksi Valkoiseksi Metsästäjäksi, sillä sellaiselta hän minusta näytti. Täällä tummaihoisten maassa valtavankokoinen tarzanmainen valkoihoinen mies ei voinut olla muuta kuin suurriistan metsästäjä Etelä-Afrikasta. Ensimmäinen arvaus meni pieleen, mutta Kapkaupungista hän oli.

En voinut olla kysymättä, miksi hän oli vienyt alkulämmittelyksi tuolin pöydästäni, kun niitä olisi ollut muuallakin tarjolla. Hän vastasi, ettei ollut halunnut kenenkään iskevän minua sillä aikaa, kun hän joutui hoitelemaan työasioita. Hän kertoi olevansa minulle Mr. Right.

Istuimme pitkän tovin testaamassa, kumpi saisi toisen ensin verbaalisesti polvilleen, sillä olimme yhtä suoraviivaisia ja -sanaisia. Jotenkin tuli puheeksi, että pian olisi syntymäpäiväni, ja kuultuaan, ettei minulla ollut mitään suunnitelmia tuolle päivälle, Suuri Valkoinen Metsästäjä pyysi lupaa saada järjestää minulle syntymäpäiväyllätyksen. En toki kieltäytynyt, olihan hän potentiaalinen Elämäni Mies, ja hän ehdotti lounastreffejä saaren ykköshotelliin, Serenaan.

Tapasimme Serenassa syntymäpäiväni aattona. En ollut ennen nähnyt sellaista pokkurointia, kun astuimme sisään ja henkilökunta, joka selvästi tunsi hänet, alkoi pörrätä ympärillämme. Hotellin johtaja, joka oli Suuren Metsästäjän hyvä ystävä, tuli pitämään meille seuraa, ja saimme osaksemme täydellistä viiden tähden kohtelua.

Lounaan jälkeen Suuri Valkoinen Metsästäjä halusi esitellä minulle hotellia, ja teimme pienen kierroksen, joka päättyi ylimpään kerrokseen. Mies avasi kulmahuoneen oven, ripusti huoneen avaimen käteeni ja toivotti hyvää syntymäpäivää pahoitellen, ettei voinut jäädä viettämään sitä kanssani. Sitten hän suuteli kättäni ja poistui jättäen minut pöllämystyneenä seisomaan keskelle upeaa sviittiä. Mies oli lähtiessään kehottanut minua tilaamaan itselleni illallisen ja syntymäpäiväkakun huoneen laskuun.

Ihmeteltyäni hetken aikaa tyrmäävää syntymäpäivälahjaa tuntemattomalta mieheltä menin varaamaan pöydän romanttisesta ravintolasta hotellin kattoterassilta, jossa illallistin itseni seurassa ja söin kakkua katsellen tummaa Intian valtamerta. Vietin yhden ikimuistoisen, yksinäisen yön Serenan sviitissä, jonne olisi mahtunut nukkumaan vaikka koko suku.

Serena

Jotta yksinäisyyteni olisi ollut vielä silmiinpistävämpi, oli koko huoneeni kerros tyhjennetty muista asukkaista, koska parin päivän päästä Sansibarille saapuisi herra Bill Clinton, ja hänen käyttöönsä oli varattu sama huone, jossa vietin ruhtinaallisen yöni. Minä olin ainoa sen kerroksen käytävillä harhaileva sielu lukuunottamatta Yhdysvaltain salaisen palvelun miehiä, jotka norkoilivat joka kulmalla ja kyttäsivät minua epämiellyttävästi eivätkä selvästi olleet mielissään siitä, että olin tunkeutunut tuolle kielletylle alueelle ilman heidän lupaansa.

Heidän kiusakseen jaloittelin yöllä pitkin aution kerroksen käytäviä itsekseni lauleskellen, kunnes sain oman salaisen agentin hiippailemaan perässäni. Vielä lisää heitä kiusatakseni harkitsin, josko kirjoittaisin megakokoisen vuoteen katoksen sisään henkilökohtaisen tervehdyksen herra ex-presidentille. Se olisi kuulunut näin: “Jos sinulla on tylsää, pirauttele!”, ja alla puhelinnumero. Asiaa hetken pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, ettei minulla ollut Bill Clintonille mitään asiaa.

Seuraavana päivänä menin aamiaisen jälkeen hotellin aulaan palauttaakseni avaimen. Kun olin aikeissa lähteä, vastaanottovirkailija ilmoitti kohteliaasti, että huone oli vielä maksamatta, samoin illallislasku. Kylmä hiki kihosi otsalleni ja otin tiskistä tukea. Vastasin änkyttäen, että Mark hoitaisi laskun.

– Mark kuka? kysyi virkailija hymyillen. Tajusin, etten edes tiennyt tuntemattoman miehen sukunimeä.

– Mark… siis Mark Etelä-Afrikasta. Mistä minä tiesin, oliko se edes hänen oikea etunimensä!

Yritin selittää virkailijalle, että ystäväni Mark oli järjestänyt minulle huoneen; hän oli hotellin johtajan ystävä, ja hotellin johtaja, jonka nimeä en tiennyt, oli luvannut minulle huoneen. Tajusin hyvin, miten typerältä kuulostin. Virkailija pelasti minut ahdingosta löytämällä tiskiltä kirjekuoren, jonka päällä oli jonkun nimi. Hän kysyi, tämäkö se oli, ja minä vastasin kyllä, vaikka minulla ei ollut aavistustakaan, kenen nimi kuoressa luki.

En tiedä, mitä kirjeessä sanottiin, mutta tuo Salaperäinen Valkoinen Metsästäjä oli kuitannut laskuni. Virkailija totesi, että kaikki oli kunnossa ja voisin kirjautua huoneesta ulos. Kävin vielä kiittämässä hotellin johtajaa loistokkaasta syntymäpäivälahjasta, ja hän pyysi minua kertomaan Markille terveisiä. Olisin mielelläni kertonut, jos olisin tiennnyt, kuka tuo Mark oli.

Tuntematon Valkoinen Metsästäjä oli kadonnut yhtä perusteellisesti kuin oli ilmestynytkin, ja minä muutin pois Bill Clintonin tieltä takaisin omaan vaatimattomaan viiden dollarin vuokra-asuntooni romahtaneen talon, kaatopaikan ja New Happy -nimisen ilotalon väliin.

Sansi

 

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 63,662 kertaa
%d bloggers like this: