70. Toinen jalka haudassa

Olin esiintymässä intialaisissa häissä, kun kesken esityksen kahdeksanvuotias tyttö ilmestyi eteeni ja halusi tietää, mikä minun nimeni oli, mistä olin kotoisin ja olinko yli 50-vuotias. Silloin käväisi mielessä, pitäisköhän minun alkaa harkita tanssiuran lopettamista, jos näytin yleisön mielestä yli 50-vuotiaalta.

Lapset olivat ennenkin luulleet minun olevan paleoliittiselta kaudelta, eikä ollut epätavanomaista sekään, että täysi-ikäiset thaimaalaiset tulivat arvuuttelemaan ikääni, koska se oli heistä täysin korrektia ja koska asia kiinnosti heitä suunnattomasti. Vastasin yleensä olevani jo yli kahdenkymmenen.

Erään esiintymisen jälkeen hotellin henkilökuntaan kuuluva nuori mies hiippaili perässäni pukuhuoneeseen ja tiedusteli kohteliaasti, saisiko hän esittää minulle yhden kysymyksen. En vastannut, koska tiesin, että silloin kun kysymys alkoi tuolla lauseella, vaihtoehtoja oli yleensä kaksi: A. – Oletko naimisissa? B. – Kuinka vanha olet? Tällä kertaa miestä kiinnosti ainoastaan jälkimmäinen aihe. Tuijotin häntä ääneti hampaattoman mummon katseella, kunnes hän ymmärsi tehdä nopean U-käännöksen ja kompuroida ulos pukuhuoneestani. Harmitti, etten ollut kertonut täyttäväni pian 67 vuotta.

Sitten minulta pyydettiin haastattelua ja valokuvaussessiota nuorille suunnattuun Seventeen-lehteen. Ihme kyllä, ikääni ei sillä kertaa kysytty, ja toivoin, etteivät he olettaneet minun olevan seitsemäntoistavuotias! Minua kehotettiin etukäteen pukemaan haastattelupäivänä jotain kaunista päälle ja näyttämään hyvältä valokuvissa. Ilmeisesti en näyttänyt riittävän hyvältä, koska lehtijutun yhteydessä minusta ei julkaistu yhtään kuvaa.

Jouduin myös toiseen thaimaalaislehteen, joka oli suunnattu yläluokkaiselle aikuisväelle. Lehden valokuvaaja kävi ottamassa minusta kuvia tanssiessani iranilaisessa ravintolassa. Haastattelun jälkeen toimituksesta tuli pyyntö ottaa kuvaussessio uusiksi, koska kuvat eivät olleet riittävän seksikkäitä; he halusivat minun leiskuvan valkoisen sijaan punaisessa asussa ja näyttävän “tulisemmalta”. Kieltäydyin tulisesta uusinnasta, jolloin he joutuivat tyytymään oheiseen kuvaan.

magazine

Keikkoja kuitenkin riitti, ja työtahtini oli välillä sellainen, että en olisi ehkä parikymppisenä siitä selvinnyt: myöhäisillan shown päälle 2,5 tunnin yöunet, aikainen herätys aamulla ja kahdeksan tuntia tanssitreeniä, sen jälkeen illalla uusi täysimittainen show, jonka yhteydessä videokuvaus ja haastattelu Thammasat-yliopiston tutkimukseen. Ja seuraavana aamuna taas aikainen herätys ja lisää tanssitreeniä.

Thaimaassa yli kolmekymppiset ovat auttamattomasti OUT. Heitä ei tahdota huolia edes tanssitunneille puhumattakaan siitä, että he rohkenisivat nousta esiintymislavalle nolaamaan itsensä, sukunsa ja kotikylänsä.

Minulla oli yksityisoppilaana hurmaava kuusikymppinen ruotsalaisrouva, joka asui Hua Hinissa hulppeassa kartanossa golfkentän laidalla. Kävin kerran viikossa vetämässä hänelle yksityistunteja hänen omassa varta vasten noita tunteja varten rakentamassaan tanssisalissa. Hänen syynsä vatsatanssin harrastamiselle olivat pelkästään terveydelliset, eikä hänellä ollut minkäänlaista ambitiota koskaan nousta lavalle tai edes esitellä taitojaan kavereilleen.

Olin menossa esiintymään Hua Hinin Rotaryklubille, kun huomasin vieraslistasta ruotsalaisrouvan puolisoineen olevan kutsuvieraiden joukossa. Harmittelin, etten ollut tiennyt asiasta aiemmin; olisimme voineet harjoitella yhdessä jonkin yllätysnumeron. Nainen totesi, että mehän voimme harjoitella nyt! Meillä oli puolitoista tuntia aikaa kyhätä kasaan jotakin, mikä näyttäisi kohtalaisen valmiilta esitykseltä ottaen huomioon, että toinen meistä oli harrastanut tanssia vasta muutaman kuukauden.

Kävimme läpi musiikin ja yksinkertaisia liikesarjoja, ja kehotin häntä keskittymään tekniikan sijaan fiilikseen ja liikkeitten oikeaan ajoitukseen. Harjoittelimme 90 minuuttia, ja seuraavan kerran tapasimme esiintymislavalla. Olimme sopineet, että hakisin hänet oman showni puolivälissä yleisön joukosta lavalle kaikkien yllätykseksi. Lopputulos on nähtävissä allaolevalta videolta:

 

Hurraa ja hatunnosto kuusikymppiselle naiselle, joka ei ollut koskaan elämässään esiintynyt ja joka oli harrastanut tanssia vasta muutaman kuukauden aloittaen nollasta! Minulla itselläni ei olisi ollut rohkeutta nousta yleisön eteen vastaavista lähtökohdista – ei vaikka takanani olisi ollut vain puolet hänen ikävuosistaan.

Näytin tuota videota ylpeänä bangkokilaisella tanssistudiolla, jossa opetin thaimaalaisia oppilaita. Sen sijaan, että ruotsalaisrouvan rohkeutta tai taitoa olisi ihasteltu, studion valtasi vaivautunut hiljaisuus, jonka jälkeen studioemäntä Phi Kan puki sanoiksi sen ainoan heille merkityksellisen asian: – Hänhän on lihava!

Eräänä päivänä töihin mennessäni Phi Kanilla oli minulle uutisia:

– Kurssillesi olisi tulossa uusi oppilas, mutta hän on hiukan vanha… 39-vuotias. Sopiiko se sinulle?

– Totta kai sopii!

– Eikö hän ole liian iäkäs oppimaan vatsatanssia?

– Ei ollenkaan.

– No hyvä. Hän olisi halunnut mennä alunperin hip hop -tunnille, mutta estin häntä, koska hän on siihen liian vanha, ja sitten hän halusi kokeilla vatsatanssia. En ollut varma, mitä sinä siitä sanot; vieläkö tuon ikäinen voi oppia vatsatanssia? Miten vanhoja oppilaita ylipäätään huolit tunneillesi?

– Satavuotiaita ja siitä ylöspäin, jos pystyvät kävelemään. Kuuden- ja seitsemänkymmenen välillä oleva kiinalaisleidi Phi Kan haukkoi henkeään, ja keskustelu päättyi siihen.

Taannoin samaisella tanssistudiolla minua ilostuttivat oppilainani kolme thaimaalaista naista suoraan ylenevässä polvessa: nuori tyttö ja hänen äitinsä sekä mummonsa. Mummo tunnusti, että se oli itse asiassa hän, joka oli halunnut tanssitunnille, mutta hän ei ollut kehdannut tulla yksin ja oli painostanut tyttärensä ja tyttärentyttärensä mukaan. Nuori tyttö ei kuitenkaan kauan jaksanut innostua lantionpyörittelystä, ja kun hän lopetti, lopettivat äiti ja mummokin, koska olisi ollut aivan liian noloa, jos joku olisi luullut heidän haluavan harrastaa vatsatanssia vielä tuossa iässä.

Menin kerran itse balettitunnille, joka oli tarkoitettu aikuisille. Thaimaalainen opettaja aloitti ensimmäisen tunnin mahtipontisella julistuksella:

– Tehdään tämä nyt heti selväksi: Teidän on syytä ymmärtää, että teistä ei tule koskaan balettitanssijoita. Te olette siihen liian vanhoja. Teidän olisi pitänyt aloittaa baletti neljävuotiaana. Jos haaveilette tanssivanne joskus Joutsenlammessa, minun on valitettavasti pudottettava teidät pilvistä, sillä niin ei tule koskaan tapahtumaan. Teidän kannattaa heti alkuunsa unohtaa sellaiset haaveet ja hyväksyä realiteetit. Minä voin opettaa teille balettiliikkeitä, mutta oikeita balettitanssijoita teistä ei tule koskaan!

Olin tyrmistynyt. Tuonkaltainen tunnelmanlatistus oli aivan tarpeeton. Toki me kaikki tiesimme, ettei meistä koskaan tulisi ammattiballerinoja, mutta entä sitten! Me halusimme oppia balettia, ja jos opettaja oli sitä mieltä, että meidän balettimme oli turhanpäiväistä tätijumppaa, sellaista siitä varmasti tulisikin. Se jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi tunnikseni kyseisen opettajan ohjauksessa. Onneksi löysin Bangkokista toisen balettiopettajan, kiinalaisen klassisen baletin mestarin, joka otti kaikenikäiset oppilaat tosissaan. Jos opettaja ei usko oppilaaseensa, ei oppilaalla ole tulevaisuutta.

Kun sain myöhemmin tanssia soolon Pähkinänsärkijässä, olisi minun tehnyt mieli mennä näyttämään tuolle ensimmäiselle opettajalle pitkää nenää – oikein todella pitkää! Täytin samana vuonna neljäkymmentä.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 63,167 kertaa
%d bloggers like this: