69. Pähkinöiden särkijä

Itämaisen vatsatanssin arvostus on Thaimaassa suunnilleen yhtä korkealla kuin strippauksen, ja ammattinimike belly dancer saa useimmiten aikaan vaivautuneen hiljaisuuden ainakin naisväen keskuudessa. Onpa käynyt niinkin, että tavatessani uuden naishenkilön ja ojentaessani tälle käyntikorttini tälle on tullut äkillinen kiire poistua seurastani. Ettei tauti vain tarttuisi.

Tilannetta ei auta yhtään, että osa tuntemistani thaimaalaisista vatsatanssijoista tekee myös eroottisia SM-esityksiä. Ja nekin vatsatanssijat, jotka eivät suoranaisesti riisuudu lavalla, mainostavat esityksiään “seksikkäinä”. Minun on ollut vaikea sovittaa itseäni tähän kuvioon kaikkine klassisine Mahmoud Reda -taustoineni.

Olin opettanut vatsatanssia pitkään arvostetussa bangkokilaisessa balettikoulussa. Tunneillani kävi viikoittain pieni mutta uskollinen joukko naisia rullaamassa vatsaa. Kyseinen balettikoulu ei koskaan mainostanut tuntejani missään ilmeisesti siinä pelossa, että pikkutytöistä ammattiballerinoja leipovan koulun maine saattaisi tahraantua, ja tein sen johtopäätöksen, että meidän lantionveivaustamme hävettiin mutta kuitenkin siedettiin, koska toimme studion kassaan kahisevaa.

Niinpä olin ällikällä lyöty, kun koulun johtajatar yllättäen kysyi, kiinnostaisiko minua esittää Arabialainen tanssi Pähkinänsärkijä-baletissa. Totta kai minua kiinnosti, vaikka minulla ei ollut minkäänlaista balettitaustaa. Jopa äitini vihjaisi vähemmän kannustavasti, että minun iässäni ballerinat tapasivat yleensä jäädä eläkkeelle. Vihjaisin takaisin, että minä sen sijaan tässä iässä vasta aloittelin balettiuraani.

nutcracker

Joka tuntee Tshaikovskin musiikin Pähkinänsärkijä-balettiin, tietää, että Arabialainen tanssi on kaikkea muuta kuin arabialainen. Itämaista vatsatanssia, joka tukeutuu vahvasti rytmiin, on äärimmäisen vaikea sovittaa musiikkiin, josta ovat unohtuneet rytmisoittimet pois. Kun sain tunteikkaana laahaavan kappaleen harjoiteltavakseni, en tiennyt, mistä kohdasta ottaa kiinni, koska kappaleessa ei ollut minkäänlaista tarttumakohtaa vatsatanssijalle.

Päädyin kuitenkin esittämään balettiyleisölle vatsatanssia. Tunsin jonkinasteista alemmuutta muita tanssijoita kohtaan; he olivat sentään oikeita balettitanssijoita, minä vain viheliäinen napatanssija. Ensi-iltana teatterin pukuhuoneessa keijunkeveän, eteerisen sukkahousuväen keskellä tunsin olevani norsu posliinikaupassa; vähän kuin strippari olisi vieraillut Kansallisbaletissa.

Nutcracker snowNutrcacker veil

Kun laskeuduin oman soolonumeroni jälkeen lavan alapuolella olevaan pukuhuoneeseen peläten vaivautunutta hiljaisuutta tai muuten vain halveksivaa reaktiota muiden tanssijoiden taholta, hämmästyin ja suorastaan liikutuin, kun koko tanssijakaarti nousi seisomaan hurraten ja antoi minulle raikuvat aplodit. Ohjaaja kertoi kaikkien seuranneen esitystäni pukuhuoneen televisioruudulta suut auki. He eivät olleet koskaan ennen nähneet vatsatanssia. Tuskin olen milloinkaan saanut niin konkreettista arvostusta tanssi- tai missään muissakaan piireissä. Sama arvostus näkyi myös palkkiokirjekuoressani.

 

Ilmapiiri backstagella oli täynnä juhlaa. Tarjolla oli shampanjaa ja ruokaa, ja viimeisen esityspäivän jälkeen menimme vielä muiden solistien kanssa yhdessä ns. voittolounaalle. En voinut olla vertaamatta tunnelmaa entisen agenttini Somin kanssa tekemiini esityksiin, hänellä kun oli tapana näytösten jälkeen viedä vain thaimaalaiset tanssijansa ulos syömään ja lähettää minut yksin kotiin nuolemaan näppejäni. (Lue lisää TÄÄLTÄ.)

Nutcracker finale

Thaimaalainen mies Pattayalta soitti pyytääkseen vatsatanssitunteja. Ei ollut vaikea arvata, miksi hän niitä halusi; sain aina silloin tällöin puhelinsoittoja eroottisilta miestanssijoilta tai seksibaareissa työskenteleviltä leidipojilta, jotka halusivat oppia heiluttamaan peppua oikeaoppisesti. Vaikka pyrin pitämään itämaisen tanssin niin kaukana strippauksesta kuin itä on lännestä, en voinut kieltäytyä opettamasta ihmisiä, jotka halusivat sitä oppia, oli heidän motiivinsa mikä tahansa. Tehtäväni oli opettaa oppilaat arvostamaan sekä itseään että tätä tanssilajia, heidän vastuulleen jäi joko ottaa oppi vastaan tai myydä itsensä ja taitonsa.

Jos tanssija – tai kuka tahansa – ei kunnioita itseään, on hänen turha odottaa saavansa kunnioitusta myöskään muilta. Jos nainen tai mies esiintyy ja käyttäytyy kuin edellisen kesän hutsu, pitävät myös muut häntä sellaisena. Oman filosofiani mukaan vatsatanssijan ensisijainen tehtävä ei ole miellyttää ketään. Se on yksi niistä asioista, jotka pyrin saamaan läpi nuorille oppilailleni. Thaimaassa äidit laittavat pikkutyttöjä vatsatanssitunneille samoin kuin mallikursseille yhtenä tarkoituksenaan, että nämä oppisivat miellyttämään miehiä ja pärjäisivät paremmin avioliittomarkkinoilla. (Lue lisää TÄÄLTÄ.)

En olisi suoraan sanottuna edes halunnut opettaa noita todellisuudesta vieraannutettuja lapsia, mutta jollen se olisi minä, se olisi joku toinen. Kenties voin valaa heihin erilaista asennetta: Sinä tanssit vain, jos haluat ja jos pidät siitä, et siksi, että äitisi haluaa sinun tulevan joksikin, mitä et ole. Sinä et tanssi miellyttääksesi ketään – et äitiäsi etkä varsinkaan miehiä.

Kun kuusivuotiaan Sasha-tytön äiti otti minuun yhteyttä, en hennonut käännyttää häntä pois, etenkään kun hän kertoi Sashan halunneen oppia vatsatanssia neljävuotiaasta saakka. Kukaan ei ollut suostunut ottamaan niin nuorta oppilaakseen, mitä en yhtään ihmetellyt. Minäkään en innostunut lapsioppilaasta, mutta otin tytön kuitenkin yksityisopetukseen, koska hän vaikutti niin motivoituneelta äitinsä kertoman mukaan. Hän oli nuorin oppilaani koskaan.

Ensimmäiselle tunnille saapuessaan tyttö oli niin peloissaan, että melkein alkoi itkeä nähdessään minut. Nyt tiesin, miltä hammaslääkäreistä tuntuu lasten edessä. Sasha takertui äitinsä helmaan ja puristi siitä kiinni kuin kuoleva. Mietin, oliko häntäkin pienenä peloteltu olemaan kiltisti, tai muuten farangi tulee ja vie. Äiti joutui pakottamaan hänet tanssisaliin, ja aloin epäillä, oliko tyttö sittenkään itse halunnut tulla tänne, vai oliko se taas äiti.

Yritin olla niin kiltti ja lempeä kuin osasin. Kehuin tyttöä yrittäen saada hänet rentoutumaan. Turha toivo. Hän oli niin jäykkä, ettei pystynyt edes nostamaaan käsivarsiaan ylös. Hartiat olivat umpilukossa. Jalat sentään onneksi liikkuivat, ja hän erotti vasemman ja oikean. Niistä päästiin jonkinlaiseen alkuun. Lantiokin liikkui pienen alkuyrityksen jälkeen aavistuken verran oikealle ja vasemmalle.

Sasha kävi tunneillani kymmenen viikkoa. Hän ei oppinut noiden tuntien aikana mitään. Studioemäntä Phi Kan kehui tytön vanhemmille, kuinka kovasti tämä edistyi, vaikka itse en nähnyt mitään edistystä. Säälin pientä tyttöä, jonka täytyi joka sunnuntai herätä aikaisin aamulla ehtiäkseen tanssitunnille, ja vatsatanssitunnin jälkeen kiitää toiseen paikkaan hip hop -tunnille. Sen lisäksi häntä kuljetettiin viikon aikana baletissa, jazztanssissa ja muissa harrastuksissa.

Yritin vihjata vanhemmille, että tytön olisi paras odottaa muutama vuosi ja keskittyä vain leikkimiseen ilman ylenpalttista ohjattua harjoittelua, mutta vahemmat olivat sitä mieltä, että hän niin kovasti halusi harrastaa. Vastaavaan ilmiöön olin törmännyt balettikoulussa, missä japanilaiset kotiäidit istuivat illasta toiseen seuraamassa tytärtensä balettiharjoituksia. Noilla pienillä tytöillä ei ollut juuri muuta elämää kuin koulu ja balettitunnit. Eikä kovin kummoista elämää ollut heidän äideilläänkään.

Juttelin erään tällaisen paikalleen kivettyneen japanilaisäidin kanssa studiolla yrittäen houkutella häntä vatsatanssitunnille sen sijaan että hän istui kaiket illat studion eteisessä pää kumarassa puhelinta tuijottaen. Hän nauroi hermostuneesti olevansa liian vanha aloittamaan enää mitään uutta; hänhän oli jo pitkästi yli kolmenkymmenen. Hän kertoi haaveilleensa lapsena baletista, mutta vanhemmat olivat kieltäneet tanssitunnit. Kun hän oli sitten saanut oman tyttären, oli hän vienyt tytön balettikouluun heti kun tällä oli riittävästi ikää. Ja nyt teini-iän kynnyksellä oleva tyttö tanssi eturivissä ryhmänsä parhaiden joukossa.

– Tyttäresi on varmasti perinyt innostuksensa balettiin sinulta, sanoin.

– Ei lainkaan. Hän inhoaa balettia. Joudun joka päivä pakottamaan hänet tunnille ja istumaan täällä katsomassa, että hän varmasti tekee kaiken mitä opettaja käskee.

Studioemäntä Phi Kan yritti painostaa kuusivuotiaan Sashan vanhempia maksamaan uuden kymmenen viikon paketin, jotta tyttö saataisiin jatkamaan vatsatanssitunteja, mutta onneksi tytön isä tuli järkiinsä eikä tuonut väsynyttä lasta enää sunnuntaiaamuisin tanssistudiolle eteeni haukottelemaan.

Niille oppilaille, jotka olivat riittävän vanhoja ymmärtämään, yritin opettaa oman arvon tuntemista. Se oli vaikeaa, sillä jokainen thaimaalainen on pienestä pitäen aivopesty uskomaan, että hänen ensisijainen tehtävänsä on miellyttää toisia. Kiltiksi kasvatettu thaityttö uhrautuu loputtomiin perheensä ja itseään hierarkiassa ylempänä olevien puolesta.

Arvosta itseäsi ja muut arvostavat sinua myös. Älä kerjää kenenkään rakkautta, vaadi sen sijaan kunnioitusta. Naiset, jotka juoksevat rakkauden perässä, joutuvat myymään itsensä yhä uudelleen ja uudelleen. Siirry pois sieltä, missä sinua siedetään; mene sinne, missä sinua arvostetaan. Älä heitä helmiä sioille. Nämä ovat olleet omia mottojani, joilla olen tullut tähän saakka.

Toinen kerta, kun tunsin olevani tanssijana arvostettu ja hyväksytty oli, kun rakas ystäväni Amina kutsui minut esiintymään Helsingissä kesällä 2018 järjestettävään Helwa-festivaaliin. Olisi ollut ihana tanssia soolo Aleksanterin teatterin lavalla, mutta kieltäydyin suoralta kädeltä. En ollut enää vuosiin ollut lavaperformanssien tekijä, vaan olin pitkän Thaimaassa olon jälkeen muokkautunut fiilispohjalta tanssivaksi viihdyttäjäksi. Minun täytyi saada kontakti yleisööni, mieluiten lattialla ihmisten tasolla, ei kaukana lavan korkeuksissa, enkä nauttinut enää parrasvaloissa olemisesta. Amina ymmärsi oikein hyvin.

 

Advertisements

2 Comments (+add yours?)

  1. A Juhana Keronen
    Feb 04, 2018 @ 09:50:52

    Jahas. Tulihan nähtyä rouva tositoimissa Pähkinänsärkijän merkeissä. Enhän minä näistä mitään ymmärrä, mutta ei se yhtään pöllömmältä näyttänyt.

    Reply

  2. Hadassa
    Feb 04, 2018 @ 19:34:20

    😀 😀 😀

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 63,167 kertaa
%d bloggers like this: