64. Hikiset juomarahat

Thaimaalaiset kulttuuritapahtumat ovat mielenkiintoisia. Sain kutsun esiintymään Egypti-teemaiseen festivaaliin, jossa taustamusiikkina soitettiin The Banglesin kappaletta “Walk Like an Egyptian” sekä tietenkin kaiken egyptiläisen musiikin äitiä, Shakiraa. Thaimaassa minkä tahansa pulla-kakkukekkerien egyptiläistämiseksi riittää, että tapahtuman nimessä on sana Egypti.

Tämä festivaali oli kuitenkin kunnostautunut asteen verran vakavammin, sillä juhlapaikka oli koristeltu faaraopatsain ja muumioin, ja sen lisäksi paikalla kuljeskeli salaperäisiä kasvoista hunnutettuja thainaisia sekä paidattomia thaimiehiä lannevaatteissa. Kun kysyin, mitä nämä yläosattomat nuoret sankarit esittivät, sain kuulla heidän olevan pyramidien rakentajia. Lisäksi tietenkin esiintymislavalla pyörähteli eräs egyptiläinen vatsatanssija Suomesta.

Jos thaimaalaisten kulttuurintuntemus aiheutti minulle ajoittain hiustenlähtöä, loistivat Lähi-idän asiakkaat sen sijaan ajanhallinnassa. Kiitos thaimaalaisille asiakkaille siitä, että he tilasivat minut tapahtumiinsa esiintyjäksi yleensä viikkoja etukäteen ja maksoivat varausmaksut ajallaan. Lähi-idän miehet olivat siinä onnellisessa käsityksesssä, että vatsatanssijat päivystävät vuorokauden ympäri täydessä tällingissä, meikit ja tukka valmiiksi laitettuina, puhelin kädessä odottamassa keikkoja illalle.

Kun asiakkaat haluavat tilata vatsatanssijan ravintolaansa esiintymään, olisi varaus hyvä tehdä muutamaa päivää tai viikkoa aikaisemmin. Lähi-idän miesten mielissä tämä on tarpeetonta, sillä sotaan lähdetään soitellen ja tanssijalle soitetaan usein vasta samana aamuna. Eräs asiakas soitti 28. joulukuuta pyytäen minua uuden vuoden keikalle. Minut oli valitettavasti buukattu jo vuotta aikaisemmin tammikuun ensimmäisenä päivänä heti edellisen uuden vuoden shown jälkeen.

Toinen libanonilainen mies soitti minulle tiistaina. Kello oli vähän yli viisi iltapuolella.

– Moneltako tulet tänään? hän ärisi luuriin.

– Mitä tarkoitat?

– Esiinnyt tänä iltana. Moneltako saavut paikan päälle?

– Esiinnyn tänä iltana?! Tiistaina? Ei kukaan ole tilannut minua tälle illalle!

– Kyllä on. Soitin sinulle viime viikolla.

Tietäisin varmasti, jos joku olisi soittanut minulle ja tilannut minut esiintymään. Oikaisin hänen käsityksensä ja mies alkoi huutaa. Hän karjui tilanneensa minut varmasti tälle illalle, ja minä olin aivan varma, ettei ollut, mutta en viitsinyt sanoa enempää. Totesin vain, että nyt ei onnistu; olin vielä koululla enkä pääsisi lähtemään vähään aikaan. Mies raivosi lisää; heillä oli ryhmä VIP-vieraita tulossa, nämä olivat varta vasten tilanneet vatsatanssijan, ja minun esitykseni alkaisi kello 21.30.

Mitä voin tehdä? Riskeerata sen, että menettäisin pitkäaikaisen libanonilaisen asiakkaani? Thaimaassa ei yleensä sanottu ei.

Laskematta puhelinta kädestäni järjestin kiireesti lapsenhoidon illaksi ja lähdin rientämään kotia kohti. En asunut aivan lähellä. Ulkona satoi ja myrskysi ja kadut tulvivat vedestä. Kesti kaksi pitkää tuntia päästä kotiin kaiken ukkosmyrskyn aikaansaaman liikennekaaoksen keskellä.

Pikasuihku, hiustenlaitto ja meikki. Tanssipuvut matkalaukkuun. Ei ollut aikaa valita musiikkikappaleita saati harjoitella. Tämä oli varmasti kaikkien aikojen huonoiten valmistelemani esitys. Ehdin ravintolaan ajoissa, juoksin pukuhuoneeseen ja sain vedettyä setit läpi lennosta. En muista, mitä kappaleita tanssin, en myöskään, keitä oli yleisössä. Luulen hämärästi muistavani, että kuitenkin tanssin.

Kaikki ei mennyt aivan putkeen, kuten ei koskaan minun keikoillani. Jouduin kesken iloisen karkelon pohtimaan sellaista seikkaa, mitä tehdään silloin, kun hame on liian löysällä ja alkaa valua alas. Antaako valua ja toivoo, ettei kukaan huomaisi – vaikka alushousujen reuna alkaisi pilkistää hameen vyötärön alta? (Tästä syystä muuten käytin aina nudenvärisiä pikkuhousuja tanssipuvun alla.) Vai pitäisikö tarrata hameeseen kiinni ja vetää sitä ylöspäin, niin että kaikki viimeistään huomaisivat?

Minun oli pakko turvautua jälkimmäiseen keinoon, sillä en ollut varma, millä lonkankorkeudella hameeni lepäsi, enkä voinut kesken tanssin kumartua tutkailemaan lantiotani tarkistaakseni asiaa. Tiesin vain jotain olevan pielessä, koska hameen etuhelma laahasi jalkojeni alla. Koska esiintymislavalla oli jättimäiset peilit enkä voinut piiloutua mihinkään korjaamaan hameen asentoa, siirryin lavan etureunaan, pidin pokan, tartuin hameeseen molemmin käsin ja vedin. Niin että kaikki varmasti näkivät! Ikävää on se, että vedin voimani tunnossa hameen vyötärön vahingossa liian ylös.

Hameen vyötärönauhan on syytä olla tiukka toisestakin syystä, sillä sen alla säilytetään yleisön antamia juomarahoja. Jotkut vatsatanssijat eivät pane pahakseen, vaikka innokas miesyleisö tulisi käpälöimään ja tunkemaan seteleitä hameen vyön tai yläosan olkaimen alle. Itse en tästä riemastu, ja jos joku yrittää tulla liian lähelle, peräännyn kauemmaksi ja jätän tipin ottamatta, ellei mies ymmärrä latoa seteleitä käteeni. Kohteliaat tippaajat ymmärtävät tämän sanomattakin.

tipit

Aina en ehtinyt tehdä rajojani selväksi. Esiinnyin kerran Pattayalla ulkoilmaravintolassa joukolle turkkilaisia turisteja. Yleisö oli mukavaa ja minullakin oli hauskaa, kunnes minua pyydettiin nousemaan pöydälle, niin kuin Turkissa on tapana.

Yritin tasapainoilla juomalasien ja ruuantähteiden välissä liukkaalla, huteralla pöydällä, jolloin joukko Mehmettejä saartoi minut. Huomioni keskittyessä pystyssä pysymiseen en ehtinyt tehdä mitään, kun ensimmäinen tulinen ottomaani sujautti setelin vyöni alle. Sen jälkeen muut seurasivat perässä. Koko Turkin sulttaanikunta kävi minuun joukolla käsiksi ja alkoi survoa vimmatusti seteleitä tanssipukuni sisään. Olisin huutanut apua, mutta taustalla seisovan agentin katse hillitsi minut. Tämä oli maan tapa, ja suu suppuun.

Kukaan ei kuitenkaan yrittänyt käpälöidä eikä käyttäytynyt sopimattomasti, eikä imaamikaan pyörtynyt. Ja sain päivän päätteeksi muhkean joskin ruttuisen kasan juomarahaa.

 

Arabien tapa kiittää tanssijaa ei ole juuri turkkilaista miellyttävämpi: He heittävät kasan seteleitä tanssijattaren päälle kesken esityksen. Setelit tarttuvat paljaisiin jalkapohjiin, jolloin niistä tulee ns. kusiluistimet. Koska vatsatanssijan kuuluu teeskennellä ikään kuin hän kylpisi kullassa ja timanteissa omasta takaa eikä hän piittaa toisten ripottelemista pikkuhiluista, on tanssin jatkuttava vaikka luistellen.

Erityisen vaarallista arabien rahasade on Thaimaassa, missä on maailman tiukin majesteettirikoslaki ja seteleissä rakastetun ja kunnioitetun kuninkaan kuva. Jos Thaimaassa astuu setelin tai kolikon päälle, seuraavat siitä vähintään sakot jos ei vankilatuomio majesteettirikoksesta.

Toinen syy, miksi en pitänyt arabien tavasta lingota rahaa päälleni oli se, että en sen jälkeen koskaan nähnyt noita rahoja. Kun poistuin lavalta takahuoneeseen vaihtamaan pukua, noukki ravintolan henkilökunta auliisti minulle tarkoitetut juomarahat omiin liiveihinsä.

Thaimiehet olivat siitä hurmaavia, että sen sijaan että he olisivat tunkeneet lompakkoaan tanssijattaren alusvaatteisiin tai hukuttaneet tämän pään paperiroskaan, ojensivat he tälle ruusun. Sain toisinaan kantaa keikoilta kotiin punaisia ruusuja, joilla ujot mutta romanttiset aasialaismiehet olivat minua ilahduttaneet.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 49,208 kertaa
%d bloggers like this: