59. Ninjoja ja vaimoja

Kuten jo aiemmin on ollut puhetta, asiakaskuntani on hyvin monenkirjavaa. (Lue lisää TÄÄLTÄ.) Minut oli tilattu jälleen kerran esiintyään legendaariselle Thaimaan Rivieralle. Pattayalla hotellissa vastaan pomppasi jo aulassa hurja näky. Mustissa pahvilevyissä uhitteli kaksi ninjaa miekat sivallusvalmiina. Heidän rinnassaan jököttivät isoin kirjaimin sanat “STRENGTH” ja “SLIM”. Ihmetellessäni agentilleni, mitä tämä tarkoitti ja missä minun oli tarkoitus tanssia, hän selitti, että asiakas, joka oli intialainen laattafirma, oli saanut kuningasajatuksen yhdistää illanvietossaan ninjashown ja vatsatanssijan. Mikä nerokas idea! En olisi itse kuuna päivänä keksinyt vastaavaa.

ninja1

Vaikka itämaiset taistelulajit ovat lähellä sydäntäni, oli punamusta lava ilmassa sinkoilevine ninjoineen hiukan liikaa, ja alkusävelten kajahdettua hyppäsin pois lavalta ja kiipesin intialaisten laattaherrojen pöydälle juomalasien väliiin vetämään ensimmäisen settini.

ninja2

Intialaiset eivät suinkaan olleet ainoita, joille pälkähti päähän loistavia aatoksia. Thaimaalainen asiakas tilasi minut esiintymään Phuketiin ja kysäisi sivulauseessa, eihän haittaisi, jos minut maalattaisiin kauttaaltaan kultamaalilla, sillä tapahtuman teemana oli “kulta”. Kyllä se valitettavasti haittaisi. Sirkuspellejä sai tilata toisista talent-firmoista. Kullanarvoinen keikka Phuketissa jäi sillä erää väliin.

Minut kutsuttiin myös strippaamaan Playboy-lehden vuosijuhlaan Bangkokiin. Kaikkia vaatteita ei kuulemma tarvitsisi suinkaan ottaa pois, ja housutkin saisi pitää jalassa. En ottanut mitään vaatteita pois vaan päinvastoin, lisäsin kalsarikerroksia, kiristin vannetta pään ympärillä ja kieltäydyin elämäni tilaisuudesta. Playboy-poikien hippaloihin strippariksi päätyi minun sijastani entinen agenttini Som erään studionsa vatsatanssijan kanssa. Itämainen vatsatanssi ja strippaushan kun ovat tunnetusti sama asia.

Ei sovi myöskään unohtaa nuorta italialaista sulhoa, joka haaveili romanttisesta vatsatanssiesityksestä hääjuhlassaan Apenniinien niemimaalla. Kun lähetin hänelle hinnaston, hän vastasi, ettei pystynyt maksamaan lentojani Bangkokista Roomaan, mutta lupasi auliisti, että “jos haluat, voin hakea sinut lentokentältä ja voit asua kodissani muutaman päivän.” Saisin siis viettää ilmaisen omakustanteisen viikonlopun Italiassa tuntemattoman miehen kotona, jos esiintyisin hänen häissään. Jouduin valitettavasti kieltäytymään avokätisestä tarjouksesta. Aivan kaikki tiet eivät sentään vieneet Roomaan.

Kaikkien näiden sekavamietteisten asiakkaiden keskellä minua ilahdutti suuresti aina kun sain tanssia egyptiläiselle yleisölle. Tein melko säännöllisiä keikkoja Bangkokissa sijaitsevassa egyptiläisessä ravintolassa, jonka omistaja Amr oli hyvä ystäväni. Erityisesti minua ilahdutti se seikka, että egyptiläinen yleisö osasi taputtaa rytmissä toisin kuin thaimaalainen ja länsimaalainen yleisö, joiden läpsytykset laahasivat jäljessä ja tekivät tanssimisesta äärimmäisen vaikeaa. Nämä egyptiläiset opettivat minulle myös uuden arabian kielen sanan “harasho”, joka ei välttämättä ollut suomalaiselle tanssijalle kohteliaisuus, vaikka se oli sellaiseksi tarkoitettu.

 

Olin vieraillut myös Egyptissä Amrin kotona. Ravintolan pyörittäminen Bangkokissa oli hänelle vain sivubisnes; hän oli menestyvä kosmopoliitti liikemies, joka sukkuloi Dubain, Kairon ja Bangkokin väliä, ja oli harvinaista, että satuimme olemaan saman maan kamaralla samaan aikaan. Kuullessaan minun olevan tanssimatkalla Kairossa hän kutsui minut luksushuvilalleen ja mainitsi vaimonsakin olevan paikalla. Ilahduin, sillä en ollut tavannut hänen thaimaalaista vaimoaan pitkään aikaan.

Amr tuli hakemaan minut vanhimman poikansa kanssa autolla majapaikastani Gizasta. Ajoimme Kairon rikkaiden asuinalueelle, tarkkaan vartioituun kaupunginosaan, jonka monikerroksisista huviloista yksi oli hänen Kairon-kotinsa. Huvila oli kauniisti sisustettu, ja kiertelin sen oleskelutiloissa ihailemassa eri puolilta maailmaa kerättyä antiikkikokoelmaa. Sitten kiipesin kolmanteen kerrokseen tapaamaan hänen vaimoaan. Nuori rouva oli loukannut jalkansa eikä siksi pystynut tulemaan alas minua tervehtimään.

Kolmannen kerroksen tasanteella seisoi pyöreä mamma paksussa yöpaidassa odottamassa minua. Päättelin hänen olevan kodinhoitaja ja jätin hänet huomiotta. Nainen hymyili koko kasvojensa leveydeltä ojentaen käsivartensa minua kohti. Kun saavuin portaat ylös, kaappasi hän minut syleilyynsä ja julisti virheettömällä englannilla olevansa niin iloinen tavatessaan minut viimein! Päässäni löi hetken tyhjää. Kuka ihme tämä ventovieras egyptiläinen nainen oli? Amr tarjosi siihen nopeasti vastauksen:

– Saanko esitellä: vaimoni Mona. Kokosin itseni sekunnin murto-osassa ja halasin naista takaisin. Vakuutin hänelle, että tunne oli molemminpuolinen. Amr ei ollut koskaan kertonut, että hänellä oli kaksi vaimoa! Toivoin, ettei rouva huomannut hämmennystäni. Hän pyyteli anteeksi epäsopivaa asuaan; hän oli loukannut jalkansa eikä päässyt liikkumaan kunnolla, siksi hän oli vuoteenomana. Vetäydyimme hänen makuuhuoneeseensa, ja istuuduin sängynlaidalle naisen heittäytyessä takaisin pitkäkseen.

Mona oli mitä rakastettavin, kuuttakymmentä lähentelevä nainen. Hän oli Amrin thaivaimon täydellinen vastakohta: huomattavan ylipainoinen, tyylikkäästi ikääntyvä, välitön ja sydämellinen, Euroopassa akateemisesti koulutettu ja Egyptissä tunnettu henkilö maan johtavan naistenlehden päätoimittajana. Meillä synkkasi täydellisesti ikään kuin olisimme aina tunteneet toisemme.

Amrin thaimaalainen vaimo oli pieni ja siro, parikymmentä vuotta Monaa nuorempi, oikukas ja nirppanokkainen, ei missään suhteessa poikkeuksellinen, enkä ollut koskaan onnistunut saamaan hänen kanssaan keskustelua aikaiseksi, koska hän aina tavatessamme syventyi täydellä antaumuksella puhelimensa saloihin. Keskusteltuani hetken aikaa sivistyneen ja intellektuellin Monan kanssa ihmettelin, mitä Amr thaivaimossaan näki, kun hänellä oli tällainen aarre kotona Egyptissä.

Meillä oli keskustelu täydessä käynnissä, kun Amr ilmoitti, että hänellä oli nälkä, ja hän halusi viedä minut ulos syömään. Mona pyyteli anteeksi, ettei hän pystynyt laittamaan meille kotona ruokaa jalkansa takia. Ehdotin, että tilaisimme kotiinkuljetuksella jotain lähiravintolasta, jotta voisimme syödä kaikki yhdessä, mutta niin Amr kuin Monakin torjuivat ehdotukseni.

– Totta kai te menette ulos syömään, Mona sanoi. – Haluan, että sinulla on hauskaa, tämä on sinun iltasi.

– Minulla olisi vielä hauskempaa, jos söisimme yhdessä sinun kanssasi, vastasin, mutta Amr kiirehti sanomaan, että hän halusi viedä minut ulos syömään. Jostain syystä minulle tuli tunne, että minulla ja Monalla synkkasi liian hyvin, eikä Amr halunnut meidän tutustuvan toisiimme liiaksi.

Lähdin kahdestaan Amrin kanssa ravintolaan ja fiilikseni oli latistunut. Mona hyvästeli minut sydämellisesti ja ihmettelin, miten iloisesti nainen vilkutti aviomiehensä lähtiessä kymmenen aikaan illalla vieraan naisen kanssa ulos syömään hänen jäädessään liikuntakyvyttömänä yksin kotiin makaamaan.

– En tiennyt, että sinulla on kaksi vaimoa, sanoin autossa Amrille tunnustellen.

– Mona on minun nuoruudenrakkauteni. Mutta katso nyt häntä! Hän oli aikoinaan kaupungin kaunein tyttö, nyt hän on vanha ja lihava! Tiedäthän, ihmiset menevät nuorena naimisiin ja sitten he vähitellen muuttuvat. En rakasta häntä enää, mutta en pääse hänestä eroonkaan. Hän on lasteni äiti. En ole huono mies, en voi ottaa hänestä eroa, koska se näyttäisi ihmisten silmissä pahalta, mutta en halua olla hänen kanssaan enää. Rakastan Catia.

– Hmmm… Mietin, että Amr oli itsekin vanha ja lihava, ja kalju. Olikohan hän koskaan katsonut peiliin?

– Me elämme omaa elämäämme. Monalla on oma uransa, hän on älykäs ja menestyvä nainen hyvässä asemassa, hän ei tarvitse minua. Minulla on oma urani. Olen suurimman osan ajasta ulkomailla, käyn täällä vain silloin tällöin tervehtimässä häntä ja lapsiani.

– Mitä poikasi ajattelevat tästä?

– He ymmärtävät minua. He ovat Catin kanssa mitä parhaimmat ystävät, eihän heillä ole edes paljon ikäeroa. He menevät aina Bangkokissa käydessään yhdessä ulos.

– Tietävätkö vaimosi toisistaan?

– Cat tietää Monasta, olen ollut hänelle alusta asti rehellinen. Hän tietää myös, etten rakasta Monaa, ja hän ymmärtää tilanteen. Mona ei tiedä Catista, emmekä puhu asiasta. En halua loukata häntä. Ehkä hän aavistaa jotain, mutta hän ei koskaan kysy minulta mitään. Hän on hyvin kasvatettu, hän tietää oman paikkansa. Vaimon tehtävä ei ole esittää kysymyksiä. Amr näytti ärsyyntyvän kysymyksistäni ja halusi vaihtaa aihetta. En kysellyt enempää.

Amr vei minut syömään tunnelmalliseen ravintolaan. Keskustelimme ylimalkaisia asioita. Hän kertoi, kuinka hän rakasti palavasti thaivaimoaan Catia, vaikka tämä olikin temperamenttinen ja oikukas ja järjesti joskus kohtauksia. He toivoivat kovasti lasta, mutta eivät olleet onnistuneet. Amr myönsi, että hän oli tulossa vanhaksi.

Minä näin vanhan tutun Amrin uusin silmin. Olin aina kunnioittanut häntä suuresti. Hän oli reilu ja mukava työnantaja, ja yhteistyömme oli lämmintä ja mutkatonta. Nyt olin järkyttynyt huomatessani, että en sittenkään tuntenut häntä lainkaan. Hän eli kaksoiselämää, jonka uskoi olevan paras ratkaisu kaikille osapuolille. Tyypilliseen Lähi-idän miesten tapaan hän ajatteli naisten puolesta tietäen paremmin kuin nämä itse, mikä oli näille parasta. Monaa kävi sääliksi.

Kun palasin majapaikkaani ja kerroin seuraavana aamuna tapauksesta tanssinopettajalleni, tämä naurahti, että eihän tilanteessa ollut mitään epätavallista, noin useat egyptiläiset miehet toimivat. Kun vaimo tulee vanhaksi ja rumaksi, mies ottaa nuoremman kakkosvaimon, mikäli on riittävän varakas elättämään kahta naista. Se on sosiaalisesti täysin hyväksyttyä.

Ihmettelin, miksi Mona ei fiksuna ja itsellisenä, turvatussa asemassa olevana naisena ottanut eroa moisesta miehestä, ja opettajani selitti, että se ei ollut järkevää, koska hänen yhteiskunnallinen asemansa pohjasi nimenomaan siihen, että hän oli säädyllisesti naimisissa kunnioitettavan miehen kanssa. Jos hän tuon ikäisenä ja tuossa asemassa olevana naisena ottaisi eron, aiheuttaisi se skandaalin, ja hän saattaisi jopa menettää sen seurauksena työpaikkansa.

– Usko minua, tilanne on sekä Monalle että Amrille paras mahdollinen, ja he ovat varmasti kumpikin tahollaan onnellisia, opettajani vakuutti. Näin opin jälleen jotain uutta kulttuurista, jonka olin luullut jo melko hyvin tuntevani.

Advertisements

1 Comment (+add yours?)

  1. MAUTONTA KAIKKIAAN
    Dec 30, 2016 @ 22:30:37

    Ei oo totta, aivan typerää meininkiä, hanki kunnon työ. Kuka “jeesustelija” elää noin.
    Napatanssi näyttää ja kuulostaa täysin mauttomalta sekamelskalta. Ymmärtäisin, josko olisi edes sulavaa liikehdintää – ei vaan yhtä ja samaa lantiolla kikkailua jonkun ruman rätin kanssa, siis kaukana tanssista. Likaiset lattiat, ällöttävät äijät, kapiset torakka- takahuoneet ja aivan absurdia musiikkia. Well ajattelimisen aihetta tohon tökeröön vatkaamiseen – LOPETA

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 44,518 kertaa
%d bloggers like this: