58. Kummisedän venheessä Pattijoella

Mitä vastaat, jos sinua pyydetään esittämään vatsatanssia venäläisen mafioson pojan huvijahdilla Pattayalla? Tietenkin kyllä. Huhut asiakkaiden hämäräperäisistä kytköksistä liikkuivat, mutta mitäpä ne minulle kuuluivat.

Olin ennenkin esiintynyt Pattijoen venäläisille VIP-sedille (Lue lisää TÄÄLTÄ.), eikä heidän kanssaan ollut mitään ongelmaa. En odottanut ongelmia nytkään. Kaikki menee hyvin niin kauan, kun asiakas on tyytyväinen. Isäpappa oli tilannut telakalta pojalleen uuden veneen, ja nyt se laskettaisiin vesille ja pidettäisiin pojalle ja tämän nuorikolle yllätysjuhlat, ja sen kunniaksi tarvittiin itämainen vatsatanssija kannelle. Mikäs sen eksoottisempaa, jos vatsatanssija sattui olemaan niinkin kaukaa rajan takaa kuin Suomesta.

Venäläiset olivat yleensä totista sakkia, joten jouduin suhtautumaan myös heidän tilaamiinsa keikkoihin tietyllä vakavuudella. Ei siis poronsarvipantaa päähän eikä neonvalosiipiä selkään vipattamaan. Eikä mitään thaimaalaista kissimirrisöpöilyä. Venäläiset asiakkaat halusivat klassista glamouria kuorrutettuna aimo annoksella kermakakkublingiä.

Bangkokista tilattu taksini eksyi matkalla, sillä en ollut koskaan ennen ajanut venesatamaan Pattayalle, eikä taksinkuljettajakaan tiennyt suunnista sen enempää. Saavuimme muutaman U-käännöksen jälkeen perille ihmeesti aikataulussa, ja satamassa minua vastassa oli tyylikkääseen mustaan pukuun sonnustautunut singaporelainen yhteyshenkilön edustaja, joka kehotti minua vaihtamaan vaatteet välittömästi, sillä veneessä oli ainoastaan yksi hytti, ja se oli venäläispariskunnan käytössä.

– Missä minä voin siis vaihtaa vaatteet? kysyin hämilläni. Seisoimme vesilätäkössä yönpimeässä satamassa, jossa ei ollut ristin sielua, enkä voinut kuvitella vaihtavani vaatteita taivasalla. En edes nähnyt paikalla ainuttakaan venettä. Lisäksi taivaalta tihuuttava vesi uhkasi pilata tunteja sitten kotihuussissa valmistellun meikkini.

– Voit mennä tuonne venekerhon pukuhuoneeseen. Vien sinut sinne, he päästävät sinut sisään, kun tulet kanssani. Mies puhui ja elehti kuin valtakunnan päämies. Hän oli ilmeisen yläluokkainen nuori herra, ainakin omassa mielikuvituksessaan.

– Miten vaihdan settien välissä pukua, jos veneessä ei kerran voi vaihtaa? kysyin. – Ja missä se vene on?

– Et vaihda mitään. Esität kaikki tanssisi samassa puvussa. Mies ei ollut erityisen ystävällinen. – Vene on tuolla laiturin päässä. En nähnyt edes laituria. Ilma oli täynnä sumua.

– Asiakas olisi kyllä varmasti mielissään, jos vaihtaisin välillä vähän kuosia.

– Meillä ei ole aikaa, etkä pääse veneestä välillä pois. Tämä ei kuulostanut kovin hyvältä. Vene olisi siis tosi pieni. Olin kuvitellut mielessäni jotain loistoristeilijää, joka olisi täynnä iloista kalinkan tahtiin karkeloivaa väkeä, mutta nyt selvisi, että veneessä ei olisi ketään muita isäpapan lisäksi kuin nuoripari sekä taustajoukkoina muutama väkevä karhu.

Singaporelainen agentti vei minut venekerhon kellariin miesten pukuhuoneeseen ja jäi ovelle vahtimaan. Etten vain pääsisi karkuun? Ihmettelin, mitä tekisin tavaroitteni ja pukujeni kanssa. Kantaisinko ne veneeseen vai piilottaisinko pukuhuoneen kaappiin? Jos minulle tulisi jostain syystä äkkilähtö veneestä eli joutuisin loikkaamaan laidan yli ennen aikojani, olisi parempi, ettei minulla olisi ylimääräistä painolastia mukana. Vatsatanssijan tulee olla aina varautunut kaikkeen.

Agentti hoputti minua kiirehtimään, ja kohta hiivimme laituria pitkin kohti venettä, joka oli ankkuroitu kauaksi rannasta. Astelin avojaloin, sillä olin epähuomiossa jättänyt kenkäni maihin. Maa oli märkä ja liukas sateen jäljiltä, ja kannoin pitkää, painavaa hameenhelmaa käsissäni kuin viktoriaaninen hovirouva, jottei se olisi raahautunut pitkin lätäköitä.

Että olikin tullut otettua mukaan kaikkein kallein pukuni. Siinä menisi yli tuhannen euron arvosta kangasta ja helmiä ja kristalleja hukkaan, jos molskahtaisin liukkaalta laiturilta veteen. Tai jos joku pukkaisi minut laidan yli, mikäli esitykseni ei miellyttäisi asianosaisia. Laituri oli pitkä kuin venäläisten syntilista.

Hetkinen! Miten pääsisin veneeseen?! Vene keikkui epäilyttävästi aalloilla köyden päässä. Agentti komensi, että sen kuin hyppäät. Hyppään sata kiloa painava tanssipuku päällä? Se olisi märkää menoa se. Liekö miehellä aavistustakaan, paljonko Swarovskin kristallein lastattu tanssipuku, jossa oli neljä kerrosta kangasta, painoi? Sen kanssa ei hypittäisi kuin kiihtyvään alaviistoon. Kieltäydyin jyrkästi hyppäämästä, ja singaporelainen alkoi hermostua. Lopulta hän huusi veneestä kaksi riuskaa karhua apuun, ja nämä kantoivat minut käsivarsillaan yli aaltojen veneen uumeniin. Puristin helmoja tiukasti korviin. Singaporelainen maakrapu jäi maihin.

– Etkö sinä tulekaan mukaan? huusin hädissäni.

– En. Mies oli ylimielinen ja töykeä. – Onnea matkaan! Olin kokonaan venäläisten oligarkkien armoilla.

Jos singaporelainen agentti oli ollut itsetärkeilevä snobi, olivat Venäjän veljet toista maata. Karhut toivottivat minut venäjäksi tervetulleeksi veneeseen ja tarjosivat ryyppyä. He olivat itse jo aloittaneet juhlimisen, ja isäpappa oli tuhdissa humalassa hymyillen minulle kuin Hangon keksi. He hämmentyivät, kun ryyppy ei kelvannut enkä puhunutkaan venäjää, ja vielä enemmän he hämmentyivät, kun kuulivat minun olevan Suomesta. Heidän englanninkielen taitonsa oli vajavainen, ja keskustelu päättyi siihen.

Satamasta soitettiin avuksi nuori venäläismies, joka puhui sujuvaa englantia, ja selvitin hänelle esitykseni kulun ja pyysin paikkaa saada vaihtaa vaatteet settien välissä. Veneen omistava nuoripari tarjosi minulle hyttinsä käyttööni, ja ystävällinen, blondattu rouva näytti minulle vielä, miten saisin oven sisältä lukkoon, jotta voisin vaihtaa vaatteet rauhassa. Sitten kiipesin hytistä ylös kannelle, ja esitys alkoi.

vene

Venäläiset taputtivat tahtia ja tunnelma oli korkealla. Alkoholilla lienee ollut osuutta asiaan. Liukastelin märällä veneenkannella yrittäessäni vetää railakasta keppitanssia kaatumatta. Sen täytyi olla kaikkien aikojen haasteellisin tanssilattia, eikä aallokko säälinyt minua lainkaan. Miehet säikkyivät ilmaa ruoskivaa keppiä, ja saidi-innostukseni huumassa paukautin vahingossa kepin kattoon. Kumpikin säilyi ehjänä.

Panin parastani tanssien kaikki kappaleet ujosti hymyilevälle rouvalle, jotta veneessä ei syntyisi minkäänlaista mustasukkaisuusdraamaa, ja ilta meni täydellisesti putkeen. Nuori rouva oli innoissaan esityksestäni ja kutsui minut shown päätteeksi viereensä istumaan ja tarjosi syötävää. Hän sanoi haluavansa oppia vatsatanssia, ja annoin hänelle käyntikorttini.

Karhut nostivat minut takaisin laiturille, missä minun oli tarkoitus siirtyä jälleen hintelän singapuuron huostaan, mutta tätä ei näkynyt mailla halmeilla. Oli koittanut maksun aika. Kukaan ei tiennyt, kenen piti maksaa kenelle, ja siinä minä seisoin Pattayan yössä litisevällä venelaiturilla odotellen ylimielistä nuorta miestä, joka sentään suvaitsi viimein saapua. Karhut pyysivät hänet saattamaan minut maihin, mutta hän kieltäytyi nenänsieraimaan levitellen. Mikä ihme hän kuvitteli olevansa? Hän käyttäytyi kuin olisi ollut Singaporen Suurruhtinas siperialaisten pieksunpaikkaajien kanoottikarkeloissa.

Painava pukukassi oli laskettu viereeni laiturille, ja odotin, että singaporelainen nostaisi sen ylös ja kantaisi maihin. Hän lähti kävelemään viitaten minua tulemaan perässä, ja nostin itse kassini yrittäen raahata sitä samalla kun roikotin toisella kädellä maata viistävää hameenhelmaa ilmassa. Puolivälissä matkaa mies turhautui hitaaseen kävelyvauhtiini, palasi luokseni ja kysyi kuivasti, oliko kassi painava. Ei lainkaan, vastasin hampaat irvessä. Nostelen aina iltaisin tällaisia painoja kummallakin pikkusormella lihaskunnon petraamiseksi ja nivelten notkeuttamiseksi!

Mies soitti jonkun thaipojan apuun, ja heiveröinen poikaparka sai kantaa painavan taakkani takaisin maihin Suurruhtinaan harppoessa sääret viuhuen edellä. Minä tallustin viimeisenä toivoen, että vielä löytäisin kenkäni jostakin, jotta voisin kumauttaa sillä singaporelaista päähän.

Kun olin viimein saanut venekerhon kellarissa omat vaatteeni takaisin ylle ja menin määrätietoisesti hakemaan lankkitukalta esiintymispalkkiotani, vaihtoi hän yhtäkkiä flirttivaihteen päälle ja alkoi ehdotella jatkoja. Kerroin autonkuljettajani olevan jo tulossa. Mies ehdotti uutta tapaamista Bangkokissa paremmalla ajalla, ja vastasin selkeästi ei. Sain olla niin kylmäkiskoinen kuin halusin, koska strateginen kirjekuori oli jo siirtynyt piiloon käsilaukkuni salataskuun.

Mies, joka käskee naisen hypätä ammottavien aaltojen yli veneeseen uskaltamatta itse hypätä perässä, ja joka marssii edellä kahta kättä heiluttaen ja antaa naisen tulla takana raahaten painavaa kantamusta, ei ansaitse missään olosuhteissa mitään muuta kuin ehdottoman ein. Pukumies kehtasi vielä hämmästellä, miksi ei, aivan kuin hänelle ei kukaan olisi koskaan ennen vastannut kieltävästi. Vastasin, että olen naimisissa, ja kiipesin taksiin.

– Naimisissa? Olet naimisissa?! hän ällistyi. Mitäs ihmeellistä siinä oli. Monet ihmiset ovat naimissa. Hän änkytti: – Eikö miehesi ole mustasukkainen?

– Mitä tarkoitat? En ymmärtänyt, miten mustasukkaisuus liittyi tähän.

– Kuinka hän antaa sinun matkustaa yksin yöaikaan Bangkokista Pattayalle vieraan taksinkuljettajan kyydissä? Eikö hän ole yhtään mustasukkainen?

– Ai taksinkuljettajasta? leikin tyhmää.

– Ei kun ylipäätään… Tapaat tanssikeikoillasi varmaan paljon miehiä?

– Niin tapaan. Lähes puolet maailman väestöstä on miehiä. Eikä mieheni ole mustasukkainen. Hänellä ei ole mitään syytä. Läimäytin auton oven kiinnni, ilmoitin kuljettaja Fonille, että otetaan suunta kotiin Bangkokiin, ja heittäydyin auton takapenkille nukkumaan. Pattijoen aallot keinuivat hiljaa korvieni välissä aamuun asti.

Advertisements

4 Comments (+add yours?)

  1. anna
    Dec 12, 2016 @ 19:57:02

    Mukavaa aina lukea sun värikkäitä tarinoita!! Toivottavasti ens kerralla tiedossa vähän miellyttävämpiä kohtaamisia! ^^’

    Reply

  2. Janne Virtanen
    Dec 12, 2016 @ 20:37:27

    En kyllä ymmrrä miten noin tyhmä ja vielä RUMA ämmä pärjää noissa hommissa. En maksais ton näkösestä huorasta mitään.

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 44,518 kertaa
%d bloggers like this: