55. Manaajat

Olin ollut puolentoista kuukauden lomalla Suomessa. Kun palasin Bangkokiin, ympäristö näytti erilaiselta. Naisten piikkikorkokengät olivat vaihtuneet mataliin kenkiin. Se oli hätkähdyttävä muutos. Myös vaatteiden väritys oli alkanut muuttua kirkkaista pastellisävyistä yhä tummemmaksi kohti mustaa. Eivät kai Bangkokin täysi-ikäiset pikkutytöt olleet kasvamassa aikuisiksi?

Kun menin yli kuuden viikon tauon jälkeen ihmiskauppatiimin kanssa punaisten lyhtyjen alueelle, ei siellä ollut muuttunut mikään, paitsi että minua tympi. Meitä oli neljä henkeä. Ulkona satoi vettä – oli satanut jo pitkään, sillä oli menossa sadekausi, joka sai kadut lainehtimaan, ja haisevaan viemäriveteen sekoittunut sadevesi hyväili sääriä. Kannoimme UV-suojattuja sateenvarjoja ja rämmimme lämpimänä huljuvassa virrassa kohti baarialuetta.

Toisessa kerroksessa meidät toivotettiin tervetulleiksi baariin, johon emme yleensä päässeet sisälle, koska baarin isäntä tunsi meidät liian hyvin. Hajauduimme kahdeksi pariksi, ja istuin amerikkalaisen Rachelin kanssa perimmäiseen pöytään. Seuraksemme tuli kaksi tyttöä, joista toinen oli tanssija, toinen sisäänheittäjäksi ylennetty entinen tanssija. Hän oli baarin kaunein tyttö ja hyvä houkutin miesasiakkaille seisoessaan baarin ulkopuolella pikkuruisessa punaisessa asussaan.

red

Juttelin 30-vuotiaan Popin kanssa. Hänen tarinansa oli se tavallinen, eli yksi perheen kolmesta tyttärestä oli laittanut lihansa likoon, jotta muut saisivat paremman elämän. Popin prostituutiosta saamilla rahoilla kustannettiin nuorempien sisarten korkeakouluopinnot.

Edessämme tanssi nuoria, hoikkia tyttöjä bikineissä. Lavan yläpuolella oli toinen lava, jonka lattia oli lasia, ja sen läpi saatoimme katsella alhaalta päin yläkerrassa tanssivia tyttöjä, joilla oli asusteena roiskeläppä. Pikkuhousut ja yläosa puuttuivat. Alkuillasta heillä oli ollut vielä vaatteet päällä, mutta illan edetessä kaikki näköesteet poistettiin. Voi niitä possuposkisten miesturistien onnellisia katseita, kun he havaitsivat tämän kattonäkymän. Leuat loksuivat sijoiltaan, kun katseet kiersivät kattoa ja siellä kiemurtelevia valkaistuja vartaloita.

glass-ceiling

Baarissa oli näille housuttomille tytöille varta vasten suunniteltuja punaisia nahkajakkaroita, joissa oli reikä keskellä. Yksi miesasiakas kouri naistarjoilijan hameenalusta räkäisesti nauraen. Nainen nauroi mukana. Toinen mies piilotti pingispallon lavalla tanssivan tytön roiskeläpän alle, ja taas kaikkia nauratti. Useilla miehillä oli vasemmassa nimettömässä sormus, jota he eivät edes yrittäneet piilotella.

Kun katsoin edessä vääntelehtivien naisten maalattuja kasvoja ja tekohymyjä, minusta tuntui yhtä tyhjältä kuin heidän kasvonsa. Totesin, että halusin mennä kotiin. Nämä naiset olivat kuin onttoja, maalattuja munankuoria; heidän hymynsä taakse oli mahdoton nähdä. Vieressäni istuva Pop esitteli rannekorusta roikkuvaa avainta, jonka hän kertoi olevan sydämensä avain. Vaan sydän pysyi tiukasti lukittuna avaimesta huolimatta.

Popilla oli kuulovika. Toinen hänen korvansa tinnitti niin, että hänen oli vaikea nukkua yöllä. Puolitoista vuotta työskentelyä baarissa oli tehnyt tehtävänsä. Hän joi juomansa ja poistui anteeksi pyydellen pöydästämme. Hän heitti farkkushortsit nurkkaan ja seisoi pian lavalla edessämme vilkuttaen meille hymyillen. Kun olin kysynyt häneltä, mitä hän piti baarityöstä, hän ei halunnut vastata. Ei hänellä todennäköisesti olisi vastausta ollutkaan. Siihen kysymykseen ei ollut olemassa oikeaa vastausta.

Monet baaritytöistä oli liitetty rituaalien kautta mustaan magiaan. Ennen jokaisen baari-illan alkamista he kävivät suorittamassa ulkona olevan buddhalaisalttarin edessä ihmeelliset seksuaalisväritteiset seremoniansa, joiden uskoivat siunaavan heitä lukuisilla miesasiakkailla ja pulleilla rahakukkaroilla.

shrinestrip

Pidin viikon taukoa, ennen kuin menin ihmiskauppajärjestömme päämajaan seuraavan kerran. Olin väsynyt, aivan kuin minusta olisi puristettu viimeiset mehut ulos. Otin kengät jalasta ja kiipesin tottuneesti portaat ylös toisen kerroksen toimistoon. Kuulin jo rappukäytävään, että kaikki ei ollut niin kuin pitäisi. Käytävään kaikui kovaääninen huuto. Meneillään näytti olevan henkien ulosajaminen, eksorkismi. Kysymyksiä kyselemättä liityin muiden joukkoon.

Nuori thainainen nimeltä Jiin oli jättänyt jo kauan sitten seksibisneksen taakseen tultuaan uskoon. Hän rakasti Jeesusta ja oli innokas laulaja seurakunnassa. Hän oli toiminut menneessä elämässään meediona, ja nyt yhtäkkiä tällä viikolla johtaessaan entisten prostituoitujen seurakunnassa joka-aamuista ylistystä ja rukousta hän oli alkanut päästellä suustaan omituisia sanoja. Hän oli profetoinut sekavia lauseita, joiden alkuperä ei ollut jäänyt toisille epäselväksi. Muut olivat yrittäneet vaientaa hänet, mutta tuntematon henki oli alkanut demonstroida uudelleen ja yhä raivokkaammin.

Lopulta Jiin oli vedetty sivuun, ja muut tytöt olivat kokoontuneet hänen ympärilleen rukoilemaan. Kun saavuin paikalle perjantai-iltana, oli taistelua jatkunut jo kolme päivää, ja demoneita oli tullut ulos kymmenittäin. En ollut koskaan ennen nähnyt yhdestä ihmisestä tulevan ulos niin paljon henkiä. Jiin pakeni vessaan oksentamaan entisten prostituoitujen rukousarmeijan seuratessa perässä.

Kun seisoin käytävässä rukoilemassa, syöksyi Jiin odottamatta ulos vessasta hurmioitunut ilme kasvoillaan. Hän tökkäsi minua sormella ja julisti jotain thaiksi. Toiminnanjohtajamme Cindy käski häntä olemaan vaiti, ja Jiin nauroi sairaasti. Hän harppoi Cindyn toimistoon ja asettui sohvalle makaamaan. Hänen alavatsassaan kiemurteli jokin käärmeen kaltainen, joka näytti siltä kuin se olisi pyrkinyt ulos. Jiin vaikeroi sohvalla ja piirteli ristin kuvaa vatsaansa. Hänellä oli molemmissa kämmenselissä ristit. Hän sihisi kuin käärme. Silmät pyörivät päässä, ja välillä kurkusta purkautui ulos korinaa, murinaa ja voihkintaa.

Eläinhahmot Jiinin kasvoilla vaihtuivat, kun eri demonit yrittivät ottaa hänestä vallan. Cindy komensi henkiä nimeltä mainiten tulemaan ulos Jeesuksen nimessä, ja Jiin oksensi, sätki ja viskeli päätään taaksepäin muristen. Yhtäkkiä hän oli intialainen tanssijatar, joka heilutti päätään ja käsiään hassusti. Jotkut tytöistä alkoivat kikattaa. Sitten hän muuttui elefantiksi. Hän alkoi suoltaa ulos pitkää listaa miesten nimiä, ilmeisesti entisiä seksikumppaneitaan. Cindy kirjasi kaiken ylös. Rukoilimme pari tuntia, ja henkiä tuli ulos yksi toisensa perään, kymmenittäin, eri eläinten ja ihmisten ja kummallisten myyttisten jumalten hahmossa.

Olimme kaikki uupuneita ja meitä itketti ja nauratti. Jiin oli sekaisin. Kiemurteleva käärme hänen sisällään ei hellittänyt. Se tuntui nousevan sukupuolielimistä ja pyrkivän kohti kurkkua. Jiin-parka pyyhki kyyneleitä silmistään ja limaa suustaan. Hänen hento vartalonsa nytkähteli onnettomana vieraiden voimien armoilla.

Ensimmäisenä tiimistämme liukeni paikalta Bank. Hän oli diabeetikko, joka tarvitsi ruoka-annoksensa, ennen kuin hänen verensokerinsa laskisi kaakkoon. Sen jälkeen lähdin minä ja kolme muuta tyttöä. Cindy, hänen sihteerinsä ja Rachel jäivät jäljelle pitämään huolta Jiinistä. Voimienmittely oli jatkuva vielä useita päiviä ja öitä, ennen kuin Jiin lopulta saatiin vapaaksi. Olimme aivan väsyksissä, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Palasin kotiin ja nukuin huonosti seuraavan yön. Tuntui kuin olisin saanut turpiin ja kaikki maailman demonit olisivat pilkanneet minua. Tunsin itseni kurjaksi ja elämään kyllästyneeksi.

Noin viikkoa myöhemmin toiminnanjohtajamme Cindyn kimppuun yritettiin käydä. Eräs entinen prostituoitu, jonka Cindy oli auttanut uuden elämän alkuun ja joka oli sittemmin lähtenyt omille teilleen, hiipi sisään salaisessa paikassa olevaan toimistoomme, jonka sijainnin hän hyvin tunsi. Sekavassa mielentilassa hän yritti tunkeutua Cindyn huoneeseen. Ovi saatiin lukittua hänen edestään, ja nainen jatkoi sen potkimista huutaen ja uhkaillen tappavansa Cindyn.

Tällaiset tapahtumat olivat meille jokseenkin arkipäivää. Yleensä kun kohtasimme paljon pimeyden voimien uhittelua, enteili se jotain poikkeuksellisen hyvää. Eikä ketään tiimiläisistä pelottanut, koska tiesimme, kenen joukoissa seisoimme.

Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemän vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.” (Ef. 6:13)

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 80,207 kertaa
%d bloggers like this: