54. Omituisia asiakkaita

Puhelin pärähti Yhdysvaltojen suunnalta. “Markiksi” esittäytyvä mies oli olevinaan jostain nimekkäästä kykyjä etsivästä firmasta, joka aikoi viedä minut Lähi-itään ja Itä-Eurooppaan valokuvaussessioon, ja he tarjoaisivat minulle tuosta hyvästä tähtitieteellisen summan rahaa. Keskustelimme puhelimessa yli tunnin, kun Mark yritti vakuuttaa minua ainutlaatuisuudestani ja siitä, miksi he halusivat valokuvata juuri minua bikineissä Arabian niemimaalla. Sen jälkeen minut vietäisiin voittosaatossa Itä-Euroopan kautta Yhdysvaltoihin, missä saisin työskennellä huippupalkalla vatsatanssijana viiden tähden klubeilla.

Mark julisti, että he tekisivät minusta rikkaan ja kuuluisan. Heitin takaisin, että olin jo kuuluisa ja minulla oli aivan riittävästi töitä Thaimaassa. Yritin venyttää keskustelua mahdollisimman pitkään saadakseni hänet paljastamaan enemmän taustajoukoistaan, sillä oli selvää, että minua oltiin lähestymässä ihmiskauppiaiden taholta. Markin huomatessa, että keskustelu ei edennyt toivotusti, hän ilmoitti palaavansa asiaan ja päätti puhelun. Melkein toivoin, että olisin kuullut hänestä vielä uudelleen, sillä olisin kovin mielelläni usuttanut verikoirat hänen peräänsä.

Hänen kunniallinen firmansa oli bongannut minut TÄÄLTÄ ja innostunut Egyptin-kuvistani, ja he olivat kuvitelleet vetävänsä oikeasta suitsesta, jos kutsuisivat minut makaamaan kameran eteen hiekkaerämaahan jonnekin Saudi-Arabiaan. He eivät tienneet, että edellisellä erämaareissullani olin miltei saanut Malak-nimisen hevosen hampaat sääreeni, sillä kuten minäkään, Malak ei pitänyt kameroille poseeraamisesta, ja yritettyään purra jalkaani tuo uljas olento koetti juosta ylitseni, mistä minulla on todisteena sarja valokuvia. Antaisin mielelläni Malakin haukata myös ihmiskauppiaita haarovälistä jykevällä leukaotteella.

leo

malak

Ei tarvinnut olla ihmiskauppias ehdottaakseen vatsatanssijalle idioottimaisia hommia. Eräs viiden tähden hotelli Bangkokissa pyysi minua esittämään vatsatanssia puolentoista metrin korkuisen pylvään päällä, jossa oli vajaan neliömetrin kokoinen levy ilmeisesti kukka-asetelmia varten. Toiveena oli, että liihottelisin levyn päällä seksikkäästi huivin kanssa, nopean musiikin tahtiin tietenkin. Tuskin olin koskaan nähnyt pöllömpää tanssiesitystä. Miten ylipäätään nousisin elegantisti ihmisen korkuisen kukkatolpan päälle? Nosturilla? Trukilla? Lienee tarpeetonta sanoa, että kieltäydyin pylvästelystä.

Sama tapahtumanjärjestäjä halusi samassa tilaisuudessa minun tanssivan James Bondia esittävän näyttelijän kanssa. He antoivat minulle vapauden valita itse musiikkikappaleeni, kunhan se sopisi illan tyyliin. Otin haasteen vastaan ja esitin tyylikkäässä James Bondille omistetussa cocktail-tilaisuudessa jotain kummallista, mikä ei mennyt aivan putkeen ja mistä opin sen, että itseään kunnioittavan artistin on paras pitäytyä tekemään sitä mitä osaa parhaiten, eikä yrittää leikkiä dramaattisia agenttileikkejä.

007-bileet

Oma lukunsa olivat yli-innokkaat fanit, jotka soittelivat työpuhelimeeni vuorokaudenaikaan katsomatta. Nimitin heitä I love you -miehiksi. He tulivat useimmiten Persianlahden öljyvaltioista ja kokivat tarvetta soittaa varhain aamuyöstä tuntemattomalle vatsatanssijalle Thaimaahan tunnustaakseen äkillisesti liekkeihin roihahtanutta rakkauttaan. Heidän englannin kielen taitonsa rajoittui tavallisesti kahteen keskeiseen lauseeseen: “How are you?” ja “I love you.”, minkä jälkeen laitoin yleensä luurin kiinni.

Silloin tällöin myös vapaamieliset Persianlahden naiset ottivat yhteyttä. Rouva Dubaista lähestyi minua pyytäen yksityistunteja Bangkokin-asunnossaan. Vastasin kohteliaasti, että annan yksityistunteja ainoastaan tanssistudioissa, joissa opetan. Hän vastasi, että hinta ei ole ongelma, hän voi maksaa kaksinkertaisen hinnan, jos vain tulen hänen kotiinsa opettamaan. Toistin, että annoin tunteja tanssistudiossa keskustassa. Hän sanoi toivovansa erityisesti keppitanssia. Se ei ollut ongelma – keppitanssi oli yksi minunkin suosikeistani.

– Minun täytyy sitten harjoitella ahkerasti… muuten keppi voi osua paljaaseen jalkaani… hehheh, nainen naureskeli. En ymmärtänyt vitsiä. – Eikä minua yhtään haittaa vaikka osuisi… hän lisäsi. – Ja haluan kotitehtäviä ja testejä.

– Testejä? En pysynyt ollenkaan mukana.

– Haluan, että minulle tulee seuraamuksia, jos en tee läksyjä ja läpäise testejä.

– Siis mitä seuraamuksia?

– Nurkassa seisomista ja keppiä jaloille.

– Tuota… tämä ei oikein taida kuulua minun tyyliini.

– Älä huoli, hyväksyn kaiken ja kestän sen kyllä. Voit maksattaa minulla ylimääräisen korvauksen kaikista rangaistuksista, joita joudut minulle antamaan. Ja jos tulen myöhässä tunnille, voit seisottaa minua nurkassa viisitoista minuuttia avojaloin.

– Tämä ei nyt todellakaan ole minun tyyliäni! Olen pahoillani, mutta meidän täytyy unohtaa yksityistunnit. Reippaat keppitanssit uhkean dubailaisen naisen kanssa loppuivat ennen kuin olivat alkaneetkaan.

Eräs journalisti naapurimaasta oli saanut minusta pakkomielteen ja yritti hinnalla millä hyvänsä päästä tapaamaan minua. Hän koetti ensin tilata minut kotimaahansa esiintymään, mutta haistaessani hänen olevan hiukan liian innokas normiasiakkaaksi kieltäydyin. Kun hän ei saanut minua tulemaan luokseen, lensi hän itse Thaimaahan ja soitti tilatakseen minut yksityiskeikalle hotellinsa sviittiin Bangkokissa. En mennyt. Mies lupasi maksaa mitä tahansa. Aivan mitä tahansa! Kieltäytyin entistä jyrkemmin. Tämä oli menossa aivan liian epätoivoiseksi.

Lopulta mies yritti saada minua edes illalliselle kanssaan, missä ravintolassa itse haluaisin, ja hän olisi jopa maksanut minulle siitä, että olisin syönyt hänen kanssaan. Niin kova nälkä minulla ei ollut, että olisin mennyt. En viitsinyt kertoa hänelle, että esiinnyin illalla aivan hänen lähellään, Dream Hotellissa. Vaikka arvostankin uskollisia faneja ja pyrin olemaan kiltti kaikille, synnyttävät epätoivoiset miehet ja naiset enemmän pakokauhua kuin riemua, enkä välitä nähdä heitä lähietäisyydeltä.

Advertisements

4 Comments (+add yours?)

  1. Dominique Angel
    Sep 30, 2016 @ 13:59:50

    Huhhu. Näitä lukiessa miettii, että onko sinulla lainkaan normaaleja asiakkaita ja keikkoja, joilla hommat menisi hyvin ja putkeen. 😀

    Reply

  2. Hadassa
    Sep 30, 2016 @ 17:55:10

    Hahhah, hyvin vähän.

    Reply

  3. brightoneagle
    Oct 08, 2016 @ 10:27:17

    Mielenkiintoista luettavaa!

    Mulle tuli James Bond kohtaa lukiessani mieleen yksi kokemukseni täältä Japanista. Olin mieheni kanssa tapas-ravintolassa syömässä ja yht äkkiä kolme napatanssijaa tanssii lavalle Lumikki animaatiosta tutun ‘Tee työtäs laulellen’ laulun saattelemana. Näitä eriskummallisia juttuja (eli napatanssijat tapas-paikassa ja hilpeyttä herättävä taustamusiikki) löytyy siis myös täältä Japanista 🙂

    Reply

  4. Hadassa
    Oct 09, 2016 @ 00:53:39

    No tuo taitaa kyllä olla pohjanoteeraus. 😀 😀 En ole ihan vastaavaan sentään (vielä) joutunut.

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 49,208 kertaa
%d bloggers like this: