49. Synkkiä punaisia lyhtyjä

Olimme ihmiskauppatiimin kanssa tyttöbaarissa. Oli tiistai-ilta ja paikalla oli liian vähän asiakkaita. Nuoret baaritytöt kyräilivät meitä varautuneesti ja arkailivat lähestyä neljän naisen tiimiämme. Muutama tuttu nainen vilkutti lavalta. He olivat minua vanhempia, kokeneita ilotyttöjä. He tunsivat meidät hyvin ja tiesivät, mitä teimme. Moikkasin takaisin.

red

Yhtäkkiä viereeni syöksyi nuori tyttö, joka oli silmiinpistävän eri näköinen kuin muut. Hän oli punkahtava, hyvin epäthaimaalainen. Otsatukka roikkui silmillä, nenänpielen läpi kulki rengas. Hän alkoi epätoivoisesti tentata minua kysymyksillä: mikä on nimeni, mistä olen, mitä teen. Hän piti paniikinomaisesti yllä keskustelua, ja ehdin vaivoin ottaaa vastaan päälleni sinkoilevan kysymysryöpyn.

Tyttöä ahdisti. Hän kertoi olleensa baarissa viisi päivää, ja minä olin ensimmäinen, jolle hän oli uskaltautunut puhumaan. Hän oli yrittänyt vältellä miehiä ja nähdessään meidän naistiimimme tulevan baariin hän säntäsi puhumaan minulle, jotta hänen ei tarvitsisi mennä pitämään miehille seuraa. Hän inhosi miehiä! Hän ei halunnut poikaystävää eikä aviomiestä – miehet olivat jotain, mitä hän viimeksi elämäänsä halusi – kuten moni muukin baarityttö tunnusti.

Hän oli bangkokilainen Maggie, kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, jonka äkillinen taloudellinen ahdinko oli ajanut prostituutioon. Hän oli tehnyt baarin kanssa sopimuksen, että saadakseen noin 140 euron kuukausipalkan hänen olisi maattava kuukausittain vähintään 13 miehen kanssa. Häntä oksetti koko touhu, tämä baari ja sen ilmapiiri ja nuo hikiset, pahalle haisevat farangimiehet. Hän ei ollut koskaan myynyt itseään ja pelkkä ajatuskin kauhistutti. Hän halusi baarista ulos ennen kuin mamasan, hänen managerinsa, pakottaisi hänet ottamaan vastaan ensimmäisen asiakkaan.

Samaan aikaan kun kuuntelin Maggien tarinaa, toinen puoli tiimistämme oli jututtamassa nuorta tyttöä, jolla ei selvästi ollut kaikki kunnossa. Hän näytti olevan lopussa. Tiimi teki päätöksen ostaa tytön baarista ulos maksamalla mamasanille sovitun hinnan. Minä jäin Maggien kanssa baariin istumaan, sillä meillä oli vielä juttu kesken. Tiimimme ei saisi hajaantua, ja minun pitäisi tiiminjohtajana pitää joukko kasassa – turvallisuussyistä – mutta en voinut tilanteelle mitään. Kaksi meistä poistui ulosostetun tytön kanssa baarista.

den

Kerroin itseinhon kanssa kamppailevalle Maggielle, että hän on arvokas ja että Jumala rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Hän antoi luvan rukoilla puolestaan, ja laitoin käden hänen ympärilleen ja rukoilin ääneen keskellä tympeää seksibaaria. Annoin Maggielle thaimaalaisen tukihenkilön puhelinnumeron ja pyysin soittamaan, mihin tahansa vuorokaudenaikaan. Omia puhelinnumeroitamme emme voineet emmekä saaneet antaa. Kävin vielä halaamassa vanhat konkarit, ne tutut naiset, jotka olivat vilkuttaneet minulle lavalta. He vannottivat minua tulemaan pian uudestaan.

Kolmen päivän kuluttua menimme takaisin toisella tiimikokoonpanolla. Maggieta ei näkynyt missään. Hän oli halunnut baarista pois eikä hän enää ollut siellä. En tiennyt, oliko se hyvä vai huono asia. Kukaan ei tiennyt hänestä mitään.

Tällä kertaa kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Olimme aina olleet kyseiseen baariin tervetulleita. Levittäydyimme eri puolille baaria kuten tavallista ollaksemme herättämättä liikaa huomiota ja näyttääksemme tavallisilta asiakkailta. Istuin tapani mukaan lähelle lavaa, jossa vähäpukeiset tai yläosattomat, joskus alaosattomat, tytöt tanssivat asiakkaille.

Tuttu tyttö, Ning, tuli viereen istumaan. Ehdin kysellä häneltä kuulumiset ja tilata hänelle Coca Colan, kun hän yhtäkkiä ilmoitti anteeksi pyydellen, että mamasan viittoi häntä siirtymään pois luotani. Huomasin saman tapahtuvan samaan aikaan kaikille tiimimme jäsenille. Jotain omituista oli meneillään; meidän ei annettu enää jutella tyttöjen kanssa.

Jokaisella baaritytöllä oli oma managerinsa, mamasan, joka “omisti” tytön, välitti häntä rahaa vastaan miesasiakkaille ja valvoi hänen tekemisiään. Yhdessä baarissa oli noin kolme mamasania, jotka vahtivat tiukasti, mitä baarissa tapahtui. Yritimme pysyä hyvissä väleissä heidän kanssaan ja olla ärsyttämättä heitä, sillä mikäli mamasan ei pitänyt meistä, hän voi helposti heitättää meidät baarista ulos. Mamasan oli yleensä joko ikääntynyt entinen prostituoitu tai ladyboy, naiseksi pukeutunut tai sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäynyt mies.

Tänä iltana mamasan oli saanut meistä tarpeekseen. Hän oli roteva, maskuliininen, mekossa ja meikeissä kulkeva mies, joka oli aina ennen katsonut touhujamme läpi sormien ja antanut meidän vapaasti jututtaa tyttöjään. Mutta kolmen päivän takainen episodi, jolloin tiimimme oli ostanut yhden baaritytöistä ulos, oli saanut mamasanin epäluuloiseksi. Vaikka hänen pyrkimyksensä oli saada tytöt myydyiksi ja välityspalkkion liiveihinsä, ei hän luonnollisesti halunnut meidän vievän hänen omaisuuttaan pois baarista tuomatta takaisin.

Hän kielsi tyttöjään puhumasta meille, eivätkä tytöt voineet muuta kuin totella. Heidän Coca Colansa jäivät koskemattomina pöytään. Ymmärsimme sanomattakin, ettemme olleet enää tervetulleita. Mamasan istui meistä tarkkailuetäisyyden päässä, ja hänen tuijotuksensa teki olomme epämukavaksi. Lähdimme baarista pois. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tiimillämme oli moneen muuhunkin baariin porttikielto, ja meidät käännytettiin monesta paikasta suoraan ovelta ulos.

Normaaleina iltoina, sen jälkeen kun jätimme baarialueen taakse, jaoimme joukon kahtia ja lähetimme osan työntekijöistä kotiin. Ydintiimi siirtyi toiselle alueelle. Siinä missä tuo ensimmäinen alue tyttö- ja poikabaareineen työllisti öisin noin 20 000 thaimaalaista kuukausipalkalla hikoilevaa prostituoitua, oli kaduilla toinen yötyöläisten joukko: thaimaalaiset katutytöt, jotka jostain syystä eivät halunneet tai kelvanneet baareihin töihin, lukemattomat ulkomailta tuotetut seksityöläiset sekä epämääräisiin liiketoimiin pakotetut lapset, joista osa oli ostettuja/myytyjä, osa perheiltään siepattuja.

streetwalkerskids

Niille, jotka kotisohvillaan paheksuvat Taikamaahan riemulomalle matkaavia ulkomaalaisia seksituristeja, todettakoon, etteivät Bangkokin prostituoitujen suurin käyttäjäryhmä suinkaan olleet länsimaalaiset urpot ja jormat vaan Bangkokin omat Isaanista kotoisin olevat taksikuskit, joiden vaimot ja lapset puursivat kaukana Koillis-Thaimaan riisipelloilla ja joita miehet pääsivät katsomaan noin kerran vuodessa. Nämä yksinäiset maanteiden kuninkaat työllistivät Bangkokin bordelleja ylivoimaisesti eniten. Sen jälkeen hyvänä kakkosena tulivat muut aasialaiset miehet: kiinalaiset, japanilaiset, korealaiset.

Ilotyttöjen pohjasakkaa olivat tummahipiäiset Isaanin tytöt, Thaimaan halveksituin kansanluokka. Heihin eivät aasialaiset miehet kajonneet. Heidät jätettiin ilman surua ja haikeutta länsimaalaisille miehille, joiden silmissä he olivat maailman ihanimpia olentoja. Tytön ihonväri määritteli asiakaskunnan, eivätkä aasialaiset miehet asioineet samoissa tyttöbaareissa kuin länsiurokset tai arabit. Aasialaismiehillä oli toisissa kaupunginosissa aivan omat heitä varten suunnitellut hieromalaitoksensa, joissa vaaleaihoiset Pohjois-Thaimaan tytöt palvelivat heitä vienosti, ja länsimaalaiset miehet tuskin tiesivät näiden paikkojen olemassaolosta, sillä heitä ei niihin asiakkaiksi kaivattu.

Toinen alue, jossa tavallisesti vietimme iltojamme, oli varsinainen ihmiskaupan mätäpesäke, jonne huomiomme ensisijaisesti kohdistui ja jonne tuotettiin ulkomailta ihmiskaupparenkaan kautta vierasmaalaisia tyttöjä. Emme voineet viedä koko tiimiä alueelle, sillä meidän täytyi pysyä näkymättöminä. Tuo alue kuhisi mafian kätyreitä. Yritimme näyttää turisteilta ja satunnaisilta ohikulkijoilta.

Nyt emme olleet voineet mennä alueelle muutamaan viikkoon, sillä tiimimme pelasti sieltä kuukautta aiemmin uzbekistanilaisen naisen, jonka poikaystävä oli pakottanut prostituoiduksi pitäen häntä vankinaan. Tuo poikaystävä oli thaimaalainen poliisi, jolla oli kädet syvällä ihmiskaupassa. Poliisisetä ei luonnollisesti riemastunut naisen katoamisesta, ja koska hän piti hallussaan naisen passia, oli hän saanut usutettua koko virkavelikuntansa tämän perään. Järjestömme piilotteli naista salaisessa paikassa, ja koska meidän epäiltiin sekaantuneen asiaan, katsoimme parhaaksi pysyä poissa noilta kulmilta.

Kansainväliseen ihmiskauppaan oli sotkeutunut niin sinivuokkoja kuin erinäisissä merkittävissä asemissa olevia henkilöitä. Niin korkeaa virastoa ei ollut, etteivätkö mafian limaiset lonkerot olisi ulottuneet sinne. Asioita liikaa tonkivien suut suljettiin, ja mekin saimme tasaiseen tahtiin uhkaussähköposteja ja -soittoja.

Vaikka yritimme pysyä salassa ja anonyymeinä, jouduimme välillä vaarantamaan työmme ja turvallisuutemme julkisuuden tähden, sillä ihmiskauppa-asia tarvitsi julkisuutta, vaikka julkisuus oli viimeinen asia, jota me itse kaipasimme. Lupauduin antamaan Norjaan yhden haastattelun sillä ehdolla, että haastattelu nauhoitettaisiin takaa päin varjokuvana takaraivoni näytellessä keskeistä roolia.

Ajankohtainen aihe kiinnosti kaikkea mediaa, ja useat televisioasemat eri puolilta maailmaa yrittivät tulla tekemään työstämme dokumentaareja, mutta he eivät ymmärtäneet, ettei mafian hallitsemalla alueella marssittu voitokkaasti televisiokamerat tanassa. Kasvohaastatteluja ei voinut tehdä, eikä useista asioista voinut edes puhua niiden oikeilla nimillä. Eräs amerikkalainen televisioyhtiö sai vihreän valon tulla kuvaamaan dokumenttia työstämme, ja sitä kuvattiin salaa kameramiesten hiippaillessa salamyhkäisesti tiimimme perässä ja meidän esiintyessämme ikään kuin emme olisi huomanneet heitä. Joissakin baareissa saimme kuvata sillä ehdolla, että apinoimme itse kameran edessä. Noista teennäisistä kuvauksista ei ollut mitään hyötyä kenellekään.

cowboy

Kaikki tämä tympi minua päivä päivältä yhä enemmän ja mietin, miten pitkälle jatkaisin. Ei tuntunut mukavalta ajatella, että joku jossain saattoi seurata tekemisiäni ja haluta minulle pahaa.

Advertisements

2 Comments (+add yours?)

  1. Maria
    May 21, 2016 @ 13:43:16

    Sinulla on mielenkiintoinen blogi ja työsi on arvokasta! Luen varmasti jatkossakin mielenkiinnolla ja kauhunsekaisin tuntein näitä..

    Reply

  2. Hadassa
    May 21, 2016 @ 23:38:50

    Kiitos! Ei näissä nyt varmaan mitään aivan kauhean hirveää tule tapahtumaan, toivottavasti.

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 73,077 kertaa
%d bloggers like this: