47. Nälkäinen artisti

Eri alojen artistit törmäävät jatkuvasti siihen kummalliseen käsitykseen, että viihde- tai taidealalla työskenteleville ei tarvitse maksaa rahallista korvausta tehdystä työstä. Kaikki taiteilijathan haluavat esiintyä ilmaiseksi tuntemattomien ihmisten pikkuserkkujen nimipäivillä silkasta esiintymisen riemusta ja ruokapalkalla.

Mitä moninaisimmat firmat lähestyivät minua ilmaisen tanssiesityksen toivossa. Kyse ei ollut siitä, etteikö firmoilla olisi ollut rahaa. He vain eivät nähneet syytä, miksi elävästä taiteesta täytyisi maksaa, sehän oli vain muutaman minuutin esitys, johon pystyi kuka tahansa. Kuka vain voi opetella YouTubesta parit hienot jumppaliikkeet ja käydä heittämässä ne alusvaatteisillaan ravintolassa tai baarissa juopuneelle yleisölle kutsuen sitä vatsatanssiksi, ei siinä mitään sen kummempia taitoja tarvittu.

Kun Bangkokissa sijaitseva viiden tähden hotelli Dusit Thani oli järjestämässä henkilökunnalleen vuotuista juhlaa, ottivat he yhteyttä tanssistudioon, jossa opetin, pyytäen tapahtumaan vatsatanssiesitystä. Totta kai esiintyisin mielelläni, olihan hotelli tyylikäs ja hyvämaineinen. Annoin heille hinnastoni eri show-vaihtoehtoineen. Hämmennys oli molemminpuolinen. He kertoivat, ettei heillä ollut varattuna budjettia tanssiesitykselle, he kun eivät olleet arvanneet tanssiesityksen maksavan!

Tuli suuri kiusaus kysyä, voisinko minäkin tulla heidän hienoon hotelliinsa asumaan vaikkapa syntymäpäiväviikonlopuksi. Minullakaan ei ollut budjettia varattuna täydelle ylläpidolle, mutta voisin varmasti vain kirjautua huoneeseen ja käyttää hotellin palveluja talo tarjoaa -periaatteella? Samalla tavoin kuin minultakin sai tilata ilmaisia esityksiä.

Tapasin taannoin Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolla Bangkokissa seurapiirirouvan, joka käyntikorttini nähdessään innostui: hän oli järjestämässä lähiaikoina juhlat, joihin vatsatanssiesitys olisi huikea yllätysnumero. Sain häneltä heti perään yksityiskohtaisen sähköpostiviestin, johon vastasin kohteliaasti hinnaston kera. Nainen hämmentyi. Hänelle ei ollut tullut mieleen, että laskuttaisin tanssiesityksistä. Hän oli kuvitellut, että ammattitanssijat tanssivat juhlissa ilmaiseksi.

Koska hän ei ollut varautunut maksamaan tanssinumerosta, perui hän tilaamansa esityksen, mutta säilyttääkseen kasvonsa kutsui minut jalomielisesti vieraaksi juhliinsa syömään. Arvatkaa, meninkö?

Kun Bangkokin suomalaisyhdistyksellä oli tulossa pyöreiden vuosien juhla, he ottivat minuun yhteyttä tiedustellen, olisiko minulla kiinnostusta esittää tapahtumassa vatsatanssia. He ilmoittivat voivansa maksaa “jonkin verran”. En ollut varma, mitä tuo lukema tarkoitti, mutta he tuskin olivat lähestyneet  juhlapaikkaravintolaa tilaten ryhmälleen pitopöydän ja tarjoutuen maksamaan kattauksesta jonkin verran. Kenellekään ei tullut mieleen kysyä tanssijalta, paljonko tanssiesitys maksoi.

Vuosia aiemmin samainen yhdistys oli etsinyt ohjelmaa pikkujouluihinsa, ja ollessani tuolloin yhdistyksen hallituksessa olin tarjoutunut esiintymään ilmaiseksi. Yhdistyksen puheenjohtajatar kieltäytyi tarjoamastani esityksestä tokaisten, ettei kukaan halunnut katsella pikkujouluissa mitään pitkästyttäviä tanssiesityksiä. Kysyin häneltä hämmästyneenä, millaista ohjelmaa he sitten halusivat. Yhteislaulua ja arvontaa, hän tiesi.

Jätin kertomatta, että muunmaalaiset maksoivat minulle satoja euroja niistä tylsistä esityksistä, joita suomalaisyhdistys ei huolinut ilmaiseksi, koska “kukaan ei halunnut niitä katsella” ja koska he halusivat mieluummin laulaa keskenään Hei tonttu-ukot hyppikää.

Yhtä suurella arvostuksella minuun ja ammattikuntaani suhtautui erään suomalaislehden päätoimittaja, joka kysyi, haluaisinko kirjoittaa hänen lehteensä artikkelin “harrastuksestani”. Vastasin kysymällä, mitä harrastustani hän mahtoi tarkoittaa. Ymmärsin kyllä hänen ajatuspierunsa. Olin tanssinut työkseni viitisentoista vuotta, joten ehkä kyseessä ei enää minun kohdallani ollut pelkkä harrastus. Jos olisin ilkeä, olisin kuitannut hänelle, että sinullakin on kiva harrastus tuo lehteen kirjoittelu – teetkö sen lisäksi jotain oikeaakin työtä?

Kutsu kirjoittaa kyseiseen lehteen lienee edelleen voimassa, mutta en ole ehtinyt siihen vielä vastata, sillä minulla on ollut niin kiire harrastusteni parissa.

Silmiini osui seuraavanlainen ilmoitus, jolla haettiin ilmaista artistia:

Olemme pieni keskikaupungilla sijaitseva ravintola, joka etsii soolomuusikoita tai tanssijoita esiintymään ravintolassamme. Esiintymällä meillä saat tilaisuuden markkinoida itseäsi ja myydä levyjäsi tai videoitasi. Tämä ei ole päivittäinen työ vaan ainoastaan erityistilaisuuksia varten. Jos palaute on positiivista, voimme jatkossa sopia jokailtaisista esiintymisistä: rockia, jazzia, bossa novaa tai eri kulttuurien musiikkia ja tanssia. Oletko kiinnostunut markkinoimaan itseäsi? Ota meihin pian yhteyttä!

En voinut olla laatimatta ilmoituksen henkeen sopivaa vastausta:

Hei! Olen suuren talon omistava itämainen vatsatanssija, joka etsii ravintoloitsijaa tulemaan kotiini ja valmistamaan gourmet-aterioita minulle ja ystävilleni. Valmistamalla meille aterioita saat tilaisuuden markkinoida ravintolaasi ja jakaa mainoksiasi. Tämä ei ole päivittäinen työ vaan ainoastaan erityistilaisuuksia varten. Jos palaute on positiivista, voimme jatkossa sopia jokailtaisista aterioista: ranskalaista ruokaa, Välimeren ruokaa ja eri maiden etnisiä ruokia. Oletko kiinnostunut markkinoimaan ravintolaasi? Ota minuun pian yhteyttä!

Tuohon ilmoitukseen mitenkään liittymättä sain kerran puhelun arabialaisella korostuksella puhuvalta mieheltä, joka esittäytyi Aliksi. Mies ilmoitti omistavansa Soi 4:llä ravintolan, johon etsi vatsatanssijaa. Menin tutustumaan paikkaan, vaikka Soi 4 ei tunnetusti kuulunut Bangkokin herttaisimpiin kortteleihin. Siellä sijaitsi maailman suurimmaksi luokiteltu tyttökauppakeskus.

arab restaurant

Ali tarjosi minulle suu muikeassa hymyssä ruhtinaallista diiliä: saisin tanssia joka yö hänen hikisessä ulkoilmaravintolassaan arabimiehille kaksi tuntia hintaan 1500 bahtia (alle 40 euroa) yö. Lisäksi hän lupasi anteliaasti, että saisin syödä seisovasta pöydästä niin paljon kuin halusin ja polttaa vesipiippua vapaasti. Ja käyttää hänen lasiseinäistä toimistoaan riisuutumishuoneena.

Koska en suomalaisena hallinnut kohteliaisuusfraaseja, vastasin totuudenmukaisesti kiitos ei; vaikka olen hoikka, en ole nälkäinen, ja minulla on kotona jääkaappi täynnä ruokaa, enkä polta vesipiippua. Alin mainittua, että hän ei halunnut ravintolaansa poikaystäviä norkoilemaan, vakuutin vielä, että poikaystävistä ei olisi minun kohdallani ongelmaa, sillä olin naimisissa. Lyhyen mutta sitäkin ytimekkäämmän tapaamisen lopputulos oli, että en saanut unelmieni työpaikkaa. Ainoat Alin vaatimat kriteerit olivat olleet “hyvä vartalo, pitkät sääret ja hyvännäköiset kasvot”, ja olin osoittautunut ilmeisen epäonnistuneeksi yksilöksi.

2 Comments (+add yours?)

  1. A Juhana Keronen
    Mar 11, 2016 @ 09:18:13

    Ihan tuli omat muusikkovuodet ja sen aikaiset keikkapalkkaneuvottelut mieleen. Tosin tanssilavoilla ja kaiken maailman työväentaloilla oli siihen aikaan käytäntönä heittää ns. prossakeikkaa, eli liksaa tuli väkimäärän mukaan.

    Ei nuo tapahtumajärjestäjät näytä 30 vuoden aikana miksikään muuttuneen.

    Reply

  2. Hadassa
    Mar 11, 2016 @ 19:45:32

    Haha, eivät ole varmaan muuttuneet. Koska pidän yksinkertaisesta elämästä, minulla on kiinteä hinnasto, eli en edes neuvottele asiakkaiden (lue: tapahtumanjärjestäjien/agenttien) kanssa. Esitän hinnastoni, ja asiakas saa joko ottaa tai jättää. Useimmiten onneksi ottaa.

    Vieläkö keikkailet? Jos esiinnyt tällä puolella lahtea, tulen ehdottomasti katsomaan!

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 74,777 kertaa
%d bloggers like this: