44. Maailman vanhin ammatti

Jostain syystä mies joka pukeutuu kiiltävän mustaan silkkipukuun vaikuttaa epäilyttävältä jopa thaimaalaisessa kontekstissa. Olin tavannut Vin-nimisen intialaismiehen ohimennen eräällä keikalla. Mies norkoili tyttöjen pukuhuoneen lähettyvillä, enkä ollut varma, mikä hänen roolinsa paikan päällä oli. Silloinen agenttini Leila kertoi, että Vin oli johtavassa asemassa eräässä nimekkäässä kansainvälisessä ravintolaketjussa, mutta hänellä oli omituisia sivubisneksiä.

Vin löysi minut nettisivujeni kautta. Sain eräänä päivänä häneltä puhelinsoiton. Hän ilmoitti etsivänsä itämaista vatsatanssijaa säännöllisille viikoittaisille keikoille. Mies oli asiallinen ja kohtelias, puhetyylistä päätellen kouluja käynyt. Hän kertoi, että tulevalla viikolla Thaimaahan saapuisi delegaatio intialaisia ministereitä Delhistä, ja he haluaisivat kokoustensa päätteeksi nauttia itämaisesta vatsatanssista.

– Montako näytöstä voit esittää yhden päivän aikana? Vin kysyi. – Haluaisimme sinut kolmeksi päiväksi. Laskeskelin mielessäni, että voin esittää illassa neljä puolen tunnin showta, ja neljä showta kolmen päivän aikana tekee yhteensä kaksitoista showta. Mutta kuka hullu haluaisi katsoa samaa tanssijaa kahdentoista näytöksen ajan?! Intialaiset ministerit pitkästyisivät kuoliaiksi.

Tapahtuman oli määrä olla Pohjois-Thaimaan pääkaupungissa, Chiang Maissa, jonne matkustaisin lentäen.

Vin soitti uudelleen pari päivää myöhemmin. Hänen asiakkaansa halusi tavata minut Bangkokin keskustassa Intercontinentalissa. Saavuin hotellin ravintolaan, jossa Vin oli minua vastassa säihkyvä silkkipuku päällä. Mielessä välähti sana sutenööri. Vin esitteli minut kahdelle intialaiselle miehelle, asiakkaille, jotka olivat tilanneet itämaisen tanssijan ministeridelegaatiolleen. Toinen miehistä alkoi tentata:

– Millaista tanssia voit tarjota meille? Kerroin egyptiläisestä tanssitaustastani ja minusta tuntui, ettei miehillä ollut hajuakaan, mitä yritin selittää. – Haluamme Bollywoodia, mies totesi. – Voitko järjestää meille intialaisia tanssijoita? Haluamme myös venäläisiä tai uzbekistanilaisia vatsatanssijoita? Kakistelin, että esiinnyin yleensä yksin, ja miehet tivasivat, että enkö todellakaan voinut järjestää venäläisiä tyttöjä tanssijoiksi. Aloin tuntea oloni epämiellyttäväksi. Venäläiset tanssijat eivät olleet erityisen hyvässä maineessa, enkä minä ollut mikään tanssiagentti.

– En tunne Bangkokissa ketään ammattimaisia itämaisia tanssijoita, sanoin, ja miehet toistivat painottaen sanan AMMATTIMAISIA ja hymyilivät omituisesti, kuin se olisi ollut jokin vitsi.

– Mikä on viimeinen hintasi? Vin vaihtoi puheenaihetta. Olimme jo sopineet hinnasta, joka käsittäisi kaksi puolen tunnin showta kahdentoista sijaan, mutta Vin alkoi tinkiä hintaa alemmaksi. – Olen jo antanut sinulle reilun alennuksen, vastasin niin kohteliaasti kuin pystyin.

Minua alkoi suututtaa Vinin jankuttaminen. Lopulta yksi miehistä tokaisi, että antaa olla, me haluamme korkeatasoisen esityksen, emme halpaa roskaa, ja hyväksymme sinun hintasi. Kiitin häntä. Tunsin itseni loukatuksi. Bangkokin punaisten lyhtyjen alueen strippibaareista sai kyllä halpoja tanssijoita, jos sellaisia halusi.

– Sopiiko sinulle, että majoitamme sinut yhteen huviloistamme?
– Hmmm… en ole varma mitä tarkoitat? vastasin.
– Meillä on kohteessa varattuna neljä huvilaa. Tarjoamme sinulle yhdestä huvilasta oman huoneen, jossa voit nukkua yön. Sinua ei varmaankaan haittaa, että huvilassa on muitakin yöpyjiä?
– Jaa… Keitä siis ovat nuo muut yöpyjät? Naisia?
– Miehiä.
– Siinä tapauksessa teille varmaan sopii, että otan aviomieheni mukaan. Maksan luonnollisesti hänen lentolippunsa itse. Miehet menivät sanattomiksi. Yksi kakisteli häkellyksestä toettuaan: – Miksi ottaisit mukaan miehesi?
– Hän toimii yleensä henkivartijanani, vastasin suu tiukkana viivana. En lainkaan pitänyt tästä keskustelusta.
– Tarkoitatko, että miehesi nukkuisi samassa huoneessa kanssasi?
– Kyllä, tarkoitan juuri sitä. Miehet naurahtivat vaivaantuneina:
– Asiakkaamme eivät ehkä pitäisi siitä.
– Miksi eivät pitäisi? Hänhän on aviomieheni. En seurustele muiden miesten kanssa. Enkä ylipäätäänkään seurustele asiakkaiden kanssa. Olen tanssija, ja tanssiesityksen jälkeen menen hotellihuoneeseeni – yksin.
– Haluat siis, että sinut majoitetaan omaan hotellihuoneeseen, ei yhteiseen huvilaan.
– Kyllä, sellainen on käytäntö. Asiakkaat tarjoavat minulle aina oman hotellihuoneen.
– Ymmärrämme, totesi asiakas.

Vin sanoi, että asia oli selvä ja hän soittaisi minulle seuraavana päivänä. Ei tarvinnut vaivautua; olin jo päättänyt, että intialaiset ministerit saisivat hakea escort-tyttönsä muualta. Vinistä ei tietenkään kuulunut seuraavana päivänä mitään. Hän soitti minulle uudelleen vasta neljä kuukautta myöhemmin:

– Hei, vieläkö muistat minut? Olen pahoillani siitä, mitä tapahtui viime kerralla. Nyt sinulle olisi tarjolla tanssikeikka jokiristeilijällä. Lupaan, että tämä kerta on erilainen. Kyseessä on perhejuhla, ja yleisö koostuu miehistä ja naisista. He ovat tilanneet itämaisen vatsatanssijan illallisristeilylleen. Lähtö tapahtuu Royal Orchid Sheratonista. Neljä tanssisettiä neljän tunnin aikana.

Vaikka en erityisemmin pitänyt Vinistä, suostuin tarjoukseen, ja pian löysin itseni Sheraton-hotellin rannassa olevalta venelaiturilta. Risteilijän saapumista odotellessani minua alkoi jututtaa illan musiikista vastaava bangladeshilainen DJ. Hän kysyi, tiesinkö, minkälaisesta juhlasta oli kyse, ja vastasin tietäväni. DJ naurahti eikä sanonut mitään.

Säädyllinen vaatteidenvaihtopaikka on tanssijalle välttämätön työtila, ja Vin oli vakuuttanut, että minulle olisi laivan alakerrassa oma ilmastoitu pukuhuone. Kannelle astuttuani oli liian myöhäistä todeta, että risteilyaluksessa ei ollut sen enempää huoneita kuin ilmastointiakaan. Koko tila oli yhtä avointa juhlasalia, kahdessa kerroksessa. Vinin lupaama ilmastoitu pukuhuone tarkoitti avonaista, täysvalaistua ravintolasalia, josta aukenivat ikkunat joka suuntaan joelle.

DJ oli kadonnut laiturilta jonnekin, ja säikähdin huomatessani, että laivassa oli pelkästään miehiä. Toivuttuani ensihämmennyksestä DJ ilmaantui paikalle ja pyysi hiukan nolona anteeksi sitä, että joutuisin jakamaan “pukuhuoneen” neljän muun naisen kanssa. Hänen vanavedessään sisään marssi neljä nuorta thaimaalaista prostituoitua. DJ pyysi minua olemaan heille ystävällinen. Tervehdin tyttöjä. Heidän sutenöörinsä seurasi mukana ja pyysi ensitöikseen puhelinnumeroani.

Thaitytöt eivät turhia kainostelleet vaan riisuutuivat siltä seisomalta keskellä salia jättäen päälleen ainoastaan pienet mustat rintaliivit ja stringit sekä korkokengät. Minä pakenin vessaan vaihtamaan tanssipukua päälle. Yllättäen vatsan paljastava kaksiosainen egyptiläinen puku näytti kovin siveelliseltä. Ilmankosteus oli niin korkea, että nihkeäksi muuttunut puku ei meinannut millään mennä päälle, ja hiukset liimaantuivat liisterinä selkään.

Tämän oli ollut tarkoitus olla kunniallinen perheristeily. Sitähän se olikin: DJ kertoi, että eräs intialainen mies oli saanut poikalapsen ja järjesti sukulaisille ja ystäville sen kunniaksi juhlat yksityisellä jokiristeilijällä. Jostain syystä tapahtumaa juhlistamassa ei ollut yhtään naispuolista sukulaista saati poikalapsen äitiä.

huivitanssi2

Minä olin illan ainoa esiintyjä bändin lisäksi. Aloitin klassisella huivitanssilla. Intro oli pitkä ja livuin laivan yläkannelle huiviin verhoutuneena. Trooppinen kuumuus oli nostanut hien pintaan jo ennen kuin mikään oli alkanut. Yleisö riehui innostuneena. Panin nopeasti merkille, että laivan kannella ei ollut luvattua esiintymislavaa, ainoastaan ruokapöytiä ja tuoleja. Missä ihmeessä heiluttelisin huiviani? Pelmahdin esiin huivin sisältä ja yleisö hullaantui. Yksi miehistä säntäsi eteeni ennen kuin intro oli loppunut ja tarrasi minuun molemmin käsin kiinni. Tirvaisin häntä nyrkillä naamaan. Mies jatkoi lähentelyä ja täräytin häntä toisen kerran turpaan.

Kaunis arabialainen musiikki jatkoi soimistaan taustalla. Keskeytin lupaavasti alkaneen tanssin ja seisoin hölmistyneen miesjoukon keskellä huutaen kiukkuisia sanoja lähentelevälle ääliölle. Tajusin sivusilmällä, että agentti Vin samoin kuin DJ ja pari turvamiestä syöksyivät minua kohti, ja koko hieno risteilyalus ajautui hetkelliseen kaaokseen. Joku vei häirikkömiehen sivuun. Jatkoin tanssia mutta fiilikseni oli pilalla. Kaikki toljottivat minua avoimen kauhistuneina. Ympärilleni oli ilmestynyt monen metrin tyhjä tila, eikä kukaan uskaltanut enää tulla minua lähelle.

Vin määräsi kaksi turvamiestä seisomaan molemmilla puolillani loppuillan koko tanssiesitysteni ajan, ja jouduin tanssimaan kahden kaappiharteisen thainyrkkeilijän välissä. Kun siirryin laivan keskiosaa pitkin eteenpäin, mustiin pukeutuneet ladonovet seurasivat perässä, ja kun palasin takaisin etuosaan, marssivat miehet mukana. Se oli erikoisin ryhmäkoreografia, jota olin koskaan tanssinut.

Yleisö lämpeni kaikesta huolimatta uudelleen, ja tiukkakasvoisista henkivartijoista piittaamatta rohkeimmat uskaltautuivat kanssani tanssimaan. He varoivat kuitenkin visusti tulemasta liian lähelle saati vahingossa hipaisemasta minua. Miehiä alkoi nousta esiin setelinippujen kanssa. He kurkottivat setelinsä kaukaa minua kohti, otin ne kiittäen vastaan ja tanssin lisää. Juhlatunnelma nousi kattoon hameeni vyön täyttyessä seteleistä.

Kahden setin jälkeen odottelin alakannella kolmannen alkua, kun Vin tuli ilmoittamaan, että riittää jo, nyt oli toisten tyttöjen vuoro hoitaa loput. Vaihdoin helpottuneena ylle omat vaatteet. Vin pyysi anteeksi ikävää välikohtausta. Myös illan intialainen isäntä kävi pyytämässä anteeksi omasta puolestaan. Tämä oli toinen kerta koko pitkän urani varrella, kun minuun oli käyty käsiksi kesken esityksen. Ensimmäinen kerta oli tapahtunut vuosia aiemmin Pattayalla, sekin intialaisen toimesta. (Lue lisää TÄÄLTÄ.)

Minua ei kaduttanut yhtään primitiivinen reaktioni. Harmitti vain, etten ollut lyönyt lujempaa. Pointti lienee tullut intialaisille selväksi. Osa yleisöstä tuli pyytämään minulta vielä anteeksi miehen tökeröä käytöstä selitellen puolustukseksi, että seksi on Intiassa tabu. Vain se jäi hiukan epäselväksi, mitä tekemistä seksillä oli minun tanssiesitykseni kanssa?

Vin kävi maksamassa minulle neljä settiä, joista olin tanssinut puolet. Pyysin lupaa saada nousta laivasta pois, ja Vin antoi kapteenille käskyn käydä lähimmässä rannassa, josta pääsisin hyppäämään maihin. Bangladeshilainen DJ paljasti, että kuultuaan risteilyn olevan miesvaltainen hän oli vaatinut Viniä järjestämään alukselle kaksi turvamiestä takaamaan minun turvallisuuteni; siksi DJ oli kadonnut hetkeksi ennen aluksen lähtöä Sheratonin laiturilta. Kiitin häntä lämpimästi huolehtivaisuudesta.

Jätin nuoren DJ:n soittamaan musiikkia ja perheellisen Vinin käpälöimään thaimaalaisia ilotyttöjä, vilkutin miehille hyvästit ja hyppäsin matkalaukkuineni laivasta pois Asiatiquen laiturille. Loppujen lopuksi olin saanut siltä illalta kaikkien aikojen parhaat tipit. Ja kenties hivenen verran enemmän kunnioitusta.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 49,208 kertaa
%d bloggers like this: