40. Burleski ballerina

Tullessani mukaan showtanssiryhmä Diivoihin johtajatar Leila oli luvannut, että saisin tehdä koreografiat ja soolot itämaisen tanssin esityksiin, olinhan ryhmän ainoa itämainen tanssija. Hyvin pian kävi selväksi, että Leila oli niin tottunut omaan tyyliinsä, ettei hän osannut antaa tilaa muille. Meillä oli aivan erilainen näkemys siitä, mitä oli itämainen vatsatanssi. Leila uskoi, ettei kukaan huomaisi, vaikka ryhmä ei oikeasti osaisi vatsatanssia. Pääasia oli, että kimallusta oli paljon ja vaatteita vähän.

Minua nolottivat meidän esityksemme. Väänsin ryhmän mukana vatsatanssia, Bollywoodia ja Broadway-jazzia. Siinä vaiheessa, kun Leila sai minut maanitelluksi mukaan burleskiin, kävi nolotus ylivoimaiseksi. Sitkuttelin mukana osittain siksi, ettei minulla ollut Thaimaassa muita ystäviä ja olin epätoivoinen. Leila oli sydämellinen ja lämmin ihminen, mutta viime kädessä markkinat ajoivat hänetkin ystävyyden ohi. Hän ei halunnut antaa minun tanssia vatsatanssisooloja, koska pelkäsi minun varastavan hänen libanonilaiset asiakkaansa.

meritytöt

Eräänä iltana Leila soitti ja kertoi hiukan epäröiden, että minut oli tilattu balettitanssijaksi pakistanilaiseen TV-mainokseen! Olin hölmistynyt. En ollut koskaan tanssinut balettia! Leila tiesi sen mutta vakuutti, että asiakas halusi nimenomaan minut, koska heidän mukaansa näytin aivan balettitanssijalta. Kieltäydyin jyrkästi. Leila painosti vedoten, ettei hänellä ollut vaihtoehtoja, sillä asiakas oli bongannut minut jostain eteerisestä mainoskuvasta ja vaatinut, että joko minun oli oltava mukana tai Leila menettäisi koko keikan. Lupauduin lopulta nihkeästi, mutta varoitin, että en ottaisi vastuuta lopputuloksesta.

contemp

Saavuin aamuvarhaisella kuvauspaikalle tunkkaiseen vanhaan teatteriin. Kaikki henkilökunta kokoontui yhteiselle aamupalalle, kuten maan tapa oli, sitten pääsimme pyövelin pöytään eli meikkaajalle. Minusta tuli kaikkea muuta kuin kasteenraikas suloinen ballerina. Katsoin peilistä kasvoilleni sudittua meikkiä ja menin sanattomaksi. Meikkaajatäti oli epäonnistunut sataprosenttisesti luoden minusta Frankensteinin isoäidin. Olin vanhentunut parikymmentä vuotta. Leila säntäsi perässäni vessaan ja totesi saman yrittäen hinkata pois omaa pieleen mennyttä meikkiään. Vihainen meikkaaja huusi ulkopuolella. Hän ei ollut mielissään siitä, että halveksimme hänen hienoa kädenjälkeään.

meikkaus

Meitä oli viisi balettitanssijaa – tai siis neljä ja minä. Olin kauhuissani. Kerroin kaikille, etten ollut oikeasti ballerina, ja Leila rauhoitteli, että he tiesivät kyllä. En selviäisi tästä. Sain jalkaani balettitossut, jotka puristivat varpaat kippuraan. Sitten odoteltiin. Vaikken edes seisonut saati noussut varpailleni, olivat varpaat jauhelihaa siinä vaiheessa, kun kävi käsky nousta lavalle kameroiden eteen, ja tuskin pystyin kävelemään normaalisti.

Tanakka pakistanilainen miesohjaaja havainnollisti, kuinka meidän tuli liihotella höyhenenkeveästi lavan poikki, ja huokaisin helpotuksesta hänen esitystään katsoessani. Miehellä ei ollut aavistustakaan baletista, joten voisi käydä niin onnellisesti, ettei kukaan huomaisi minuakaan kippuraisine varpaineni.

Kaikki oli yhtä kaaosta. Kukaan ei näyttänyt tietävän mistään mitään. Ohjaajalla oli jokin hämärä käsitys siitä, että hän halusi meidän tekevän arabeskeja ja liitelevän joutsenina höyhensateessa – siinä vaiheessa meille selvisi, että olimme tekemässä patjamainosta – ja loppu oli puhdasta tajunnanvirtaa. Meillä piti pokka. Kamerat pantiin laulamaan, ja se oli siinä. Pääsimme jo puolen päivän aikaan kotiin, vaikka olimme varautuneet olemaan iltaan asti, sillä ohjaaja ei nipottanut turhista pikkuseikoista. Pääasia, että höyhenet pöllysivät ja me näytimme joutsenlammelta.

balettia

Leila vannotti ohjaajaa lähettämään meille valmiin televisiomainoksen, ja tämä lupasi pyhästi. Emme tietenkään koskaan saaneet nähdä mainosta, kuten emme useimpia muitakaan tekemiämme tanssiprojekteja.

Leila kiristeli hampaita monesta syystä. Hän oli saanut kuulla mainoksen tanssijoille varatun budjetin suuruuden ja laskenut, että agentti oli piilottanut omaan taskuunsa kaksi kolmasosaa koko budjetista, eli agentti pidätti palkkionaan kymmenkertaisesti sen, mitä hän maksoi minulle, vaikka hän ei ollut tehnyt muuta kuin soittanut yhden puhelun Leilalle ja kutsunut meidät paikalle. Leila olisi halunnut olla itse se agentti, joka saa jakaa potin. Hän vannoi, että hän olisi maksanut meille paremmin.

Agentit kilpailivat reviireistä ja varastivat häikäilemättömästi toisten agenttien tapahtumia pyrkien valtaamaan yksinoikeuksia artisteihin. Kerran esiintyessäni soolona Silomin Holiday Innissä vieras agentti luikahti sisään tapahtumaan, kuvasi tanssini videolle, editoi videoon oman logonsa ja postitti sen YouTubeen ja omille nettisivuilleen ikään kuin kyseessä olisi ollut hänen esityksensä. Toinen juhlanjärjestäjäfirma otti YouTubesta tanssivideoitani, leikkasi ne, liimasi päälle oman logonsa ja markkinoi niitä ominaan. Myös kuviani varastettiin ja käytettiin mainoksissa ilman lupaani.

Olin alkanut saada mittani täyteen agenteista. Ensin minua oli jojotellut thaimaalainen hirttosilmukka-Som. Sen jälkeen brittiläinen Leila oli alkanut holhota minua äidillisesti, ja tunsin lasson kiristyvän uudelleen kaulan ympärille. Peli on sellainen, että agentti sanelee, missä ja mitä tansseja tanssitaan, mikä musiikki valitaan, mihin pukuun pukeudutaan. Eikä loikita toisten agenttien talleissa. Tanssija vain tanssii eikä kysele mitään. Minulla oli taipumusta kommentoida liikaa.

Agentti Somilla oli ollut tapana piilottaa minut pukuhuoneeseen silloin, kun asiakkaiden kanssa oli ongelmia – etten olisi vain päässyt sanomaan mitään, mikä olisi saattanut loukata hankalan asiakkaan kasvoja ja saattaa Somin kiusalliseen tilanteeseen. Thaimaalaiset tanssijat eivät koskaan valittaneet mistään tai pyytäneet mitään. He olisivat vaikka kuolleet pukuhuoneessa janoon ennemmin kuin olisivat kehdanneet pyytää asiakkaalta vettä.

Kerran esiintyessäni Somin tanssiryhmän kanssa Bangkokin Four Seasonsissa esityksen alkaminen myöhästyi monta tuntia venyen yli puolenyön. Huomaavainen asiakas kysyi, miten hän voisi hyvittää meille aiheutuneen viivästyksen. Thaimaalainen tanssiparini Anna, joka oli koko illan manaillut sitä, että meitä seisotettiin tuntikaupalla pukuhuoneessa, uhoten, että meidän tulisi vaatia korvausta viivästyksestä, kiiruhti vastaamaan asiakkaalle hymyillen, että ei se mitään, ei meille mitään tarvinnut hyvittää. Minä keskeytin Annan tyhjänpäiväiset höpinät, katsoin miestä silmiin ja ehdotin, että kuinka olisi 2000 bahtia ekstraa kullekin tanssijalle! Tottakai, vastasi mies mukisematta, se oli hänestä aivan kohtuullista.

Se oli ensimmäinen kerta, kun koskaan saimme korvauksen myöhästyneestä esityksestä. Tai jos asiakkaat olivatkin joskus hyvittäneet jotain Somille, ei se ollut päätynyt meidän kukkaroihimme asti. Tuo oli ensimmäinen ja ainoa kerta, kun Som maksoi korvauksen tanssijoille. Ja sekin ryhmämme tanssijoista, joka oli ottanut ilon irti asiakkaan tarjoamista ilmaisista juomista juoden itsensä niin humalaan, ettei kyennyt lainkaan esiintymään, sai sekä esiintymispalkkion että yliaikakorvauksen.

Lopulta monien vaiheiden jälkeen päätin unohtaa agentit ja tehdä uhkarohkean hypyn freelanceriksi. Olin käyttänyt agentteja lähinnä turvallisuussyistä. Koskaan ei esiintymiskeikalle lähtiessä voinut tietää, millaisia odotuksia asiakkaalla oli tanssijaa kohtaan. Tanssijoita pidettiin prostituoituina, ja monet heistä sellaisia olivatkin. Tanssipaikat ja pukuhuoneet eivät aina olleet turvallisia. Lisäksi asiakas saattoi ryhtyä hankalaksi ja kieltäytyä maksamasta esityksestä. Tarvittiin agenttia hoitamaan potentiaaliset vaara- ja konfliktitilanteet asiakkaiden kanssa. Nyt olin omillani.

Minulla on nykyään keikalle mennessäni mukana enää iPod, CD-kansio, tanssipuvut ja meikkilaukku. Ei ole Somin palkkaamia turvamiehiä, autonkuljettajia eikä muuta hössöttävää hovia, ei myöskään Leilan sisarellista, kaitsevaa diivatiimiä. Olen vihdoin vapaa! Saan tanssia aivan mitä itse haluan, saan veloittaa niin paljon kuin haluan, ja saan vaatia asiakkailta kunnioittavaa kohtelua. Ja saan avata suuni silloin kun kohtelu ei ole asiallista. Jostain syystä kohtelu on muuttunut ainoastaan asiallisemmaksi sen jälkeen, kun olen vilkuttanut heiheit agenteille ja alkanut tanssia omilla jaloillani.

Se harmittaa, että ystävyyteni Leilan kanssa päättyi työsuhteemme myötä. Leila poisti nimeni Diivojen Facebook-kuvista, jotteivat libanonilaiset fanit onnistuisi löytämään napatanssijaansa. Löysin kerran sattumalta YouTubesta Diivojen videon, jossa ryhmä esiintyi intialaisissa häissä, ja lähetin linkin Diivojen Facebook-sivulle iloisen tervehdyksen kera: “Hei tytöt, näin teidän tanssivan täällä!” Leila poisti postitukseni välittömästi kiittämättä tai kommentoimatta ja postitti saman videolinkin itse uudelleen varmistaen, ettei nimeni näkynyt lähettäjän paikalla. Kilpailu oli kovaa, ja se joka ei tanssinut samassa ryhmässä oli vihollinen.

Classic

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 82,488 kertaa
%d bloggers like this: