38. Sisulla

Oli vuosi 2011. Olin pudonnut synkkään ja syvään kuoppaan kaikkivaltiaan agentti Somin salvatessa minut Thaimaan tanssiyhteisön ulkopuolelle. Olin kuin halvaantunut, en nähnyt eteeni enkä tiennyt, mitä tehdä. Sain tarvitsemaani palautumisaikaa saattamalla maailmaan Sisu-pojan.

Koska en pystynyt synnyttämään luonnollisesti vaan vauva jouduttiin ottamaan ulos keisarileikkauksella, jouduin vuoteenomaksi pitemmäksi aikaa kuin olin suunnitellut. Leikkaushaavan vuoksi en saanut liikkua, ja odotin kiltisti lääkärin määräämät kaksi ja puoli viikkoa, kunnes sain vihreän valon, jonka jälkeen aloin tehdä maanisesti vatsalihasliikkeitä voittaakseni vatsani takaisin.

Olin mennyt niin surkeaan kuntoon, että en päässyt edes makuuasennosta ylös istumaan. Sänkyni viereen ilmestyi joogamatto, ja sen päällä vetelin raivokkaasti kaksisataa vatsalihasliikettä aamuin illoin. Kaiken vauvahumun keskellä kukaan ei tiennyt, että suunnittelin määrätietoisesti paluuta estradeille.

Kolme viikkoa leikkauksen jälkeen aloin tanssia. Se on todella säälittävää räpellystä, kun vatsatanssijalla ei ole vatsalihaksia. Kysyin lääkäriltä, mitä tuo vatsaani ilmestynyt pehmeä löllö oli. Se on läskiä, mies vastasi lakonisesti. Katsoin itseäni peilistä ja sammutin valot. Ei tarvinnut nähdä enempää. Epätoivolle ei ollut sijaa. Oli turha kuvitella, että vatsanahkani olisi ollut enää ennallaan, ja kroppa repsotti joka suunnasta. Olin kuin elähtänyt vanha hippo. Tiesin, että kilpailijani toivoivat minun katoavan ikuisiksi ajoiksi vaaleansiniseen vauvapilveen, mutta vannoin, että palaisin takaisin kuin terminaattori – vieläkin vaarallisempana.

Palaisin edes vähäksi aikaa, jos en muusta syystä niin näyttääkseni Somille ja kaikille niille, jotka väittivät, että en voinut enkä saanut! Olin nimennyt vauvan Sisuksi. Sisun kanssa puskisin itseni vielä kerran läpi kallion, vaikka se olisi viimeinen kerta.

Alle kahdeksan viikkoa keisarileikkauksesta aloin jälleen opettaa tanssia. Pakkasin pienen rääpäleen kengurupussiin ja hyppäsin Bangkokin keskustaan vievään junaan. Elämäni oli palautunut entisille raiteilleen. Sisu kulki mukana pussissa kaikkialla heiluttaen jalkoja reippaasti saidirytmin tahtiin.

Samoihin aikoihin tanssiryhmä Diivojen johtaja Leila kutsui minut valokuvaussessioon. Varoitin, etten ollut aivan entisessä kunnossa kaksi kuukautta vauvansaannin jälkeen, mutta Leila viittasi peloilleni kintaalla. Kamera räiskyi, ja minä pidätin henkeä ja vedin vatsaa sisään, ja saimme aikaiseksi aivan kohtuullisia kuvia. Leila toivotti minut tervetulleeksi takaisin.

Promoilua1

promo1

Kynnys palata esiintymään oli suuri. Esiinnyin ensimmäisen kerran kaksi ja puoli kuukautta sektion jälkeen libanonilaisessa ravintolassa, minne agenttinani toimiva Leila minut lähetti. Ravintola oli täynnä pakistanilaisia miehiä, jotka tuijottivat minua tympeinä pörröpartojensa takaa. Miksi ihmeessä tämä uskonnollisen delegaation näköinen joukkio oli tilannut ravintolailtansa sulostuttajaksi vatsatanssijan, jos heitä pelotti taide-esitykseksi verhottu moraalinen turmelus?

Jotain kuitenkin ilmeisesti tein oikein, sillä libanonilainen ravintoloitsija ylisti tanssiani ja suitsutti, että tätä hän oli aina etsinyt. Hän haukkui Leilan ja Diivat, ja yritin puolustaa, että Leila oli jazztanssija, ei vatsatanssija. Mies sanoi, ettei hän halunnut vastaisuudessa enää Leilaa vaan minut. Jotain tuosta keskustelusta täytyi kantautua Leilan korviin, sillä hän viileni minua kohtaan äkillisesti heti tapauksen jälkeen.

Vauvan syntymän jälkeen, kun tanssiurani olisi pitänyt agentti Somin ja usean muun tietäväisen kommentoijan mukaan olla loppu, lähti urani kaikkia todennäköisyyksiä vastaan nousukierteeseen. Minulla oli lähes pyhä missio näyttää Somille, että nousisin rytinällä sieltä, minne hän oli minut tylysti tumpannut.

Nettisivuni ja Facebook tekivät tehtävänsä, eikä mennyt kauan, kun useimmat Somin asiakkaat olivat löytäneet minut ja siirtyneet häneltä minulle. Olin jo tarjonnut Somille kättä ja ehdottanut liittoutumista vihollisuuden sijaan, ja yritin vielä myöhemmin uudelleen tarjota hänelle yhteistyötä, jotta voisimme jakaa asiakkaat ja tuplata potin, mutta hän torjui minut toistamiseen – ja kolmannenkin kerran. Ja menetti lopulta lähes kaikki asiakkaansa.

Kun Somin tanssijoilta loppui kysyntä minun vallattua markkinat, Som ilmoitti, että hän ei itse asiassa halunnutkaan käyttää aikaansa tanssikeikkojen järjestämiseen, sillä se oli liian työlästä ja aikaavievää. Unohtaen omat aikaisemmat periaatteensa siveellisyydestä ja hyvästä maineesta hän veti liiveistä uuden valtin ja otti järeämmät keinot käyttöön. Hän alkoi järjestää S&M-partyja laittaen vatsatanssijansa strippaamaan.

Pian entiset tanssikaverini konttasivat ravintolan lattialla miesten edessä kumisissa alusvaatteissa levitellen jalkoja kohden kattoa. Olin onnellinen, ettei minun tarvinnut olla mukana heidän kyseenalaiseksi muuttuneessa napatanssiryhmässään. Niin Anna, Hiro-san kuin Som itse päätyivät strippaajiksi. Eikä ollut kovin kauan siitä, kun yltiöhäveliäs Anna oli ommellut hameiden sivuhalkiot pienemmiksi ja käyttänyt vatsatanssipuvun alla shortseja, jottei kenenkään vieraan miehen silmä olisi vahingossa nähnyt hänen reittensä ihoa.

Vaikka minulla riitti asiakkaita, tuli Som vastaan kaikkialla kuin kummitus. Bangkokiin oli avattu uusi Egypti-teemainen ravintola nimeltä Cairo, jonka thaimaalaiseen omistajaan otin yhteyttä. Mies kutsui minut juttusille, ja lyhyen palaverin jälkeen hän totesi, että olisi mielellään palkannut minut vatsatanssijaksi viikonlopuiksi, mutta hän oli jo luvannut Somille, että mikäli hän tarvitsisi vatsatanssijaa, hoitaisi hän buukkaukset yksin Somin kautta.

– Ja mitä sinä saat vastapalvelukseksi Somin monopolista? kysyin hämmästyneenä Somin tehokkuudesta.
– Isosisko Som lupasi, että jos hän järjestää juhlia, tuo hän ne minun ravintolaani, ja sovimme, että hän saa prosenttiosuuden myynnistä. Som oli taitava liikenainen. En viitsinyt pilata miehen iloa kertomalla, että lupaukset juhlista olivat toiveajattelua. Som järjesti lähes joka viikonloppu erilaisia tapahtumia, eikä yhtäkään niistä koskaan pidetty Cairo-ravintolassa.

Cairo-ravintolan sijaan lähdin Kairoon Egyptiin. Nyt jo kokenut kengurupussimatkustaja Sisu oli mitä hyväntuulisin matkakumppani.

Sisu Egyptissä

Asuin suomalaisen tanssijatähden Outin luona. Kerroin Outille taistelustani Somin vasaran alla Bangkokissa, ja oman uransa Kairossa tyhjästä luonut Outi antoi minulle potkun persuksiin. Hän opetti minulle sähäkkää markkinointia ja oikeaa asennetta. Hänen avullaan uudistin nettisivuni, ja hän raahasi minut valokuvausstudioon, jossa pieni harmaa hiiri muuttui Mohamed Sobhyn photoshoppaamana uudeksi ihmiseksi. Outi auttoi minua urani eteenpäin viemisessä, ja kenties en tänään olisi tässä ilman häntä.

tanssijat siviilissä

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 87,623 kertaa
%d bloggers like this: