33. Riittävän blondi

Uudessa tanssiryhmässäni Diivoissa ei ollut diivailusta tietoakaan. Ryhmän johtaja Leila oli pahan naisen olemuksestaan huolimatta enkeli. Hän veti kovan mimmin roolia mutta oli oikeasti reilu ja huolehti meistä tanssijoista hellästi kuin kanaemo. Hän otti minut avosylin mukaan ryhmään siitäkin huolimatta, että olin asettanut hänelle ehtoja.

Koska työskenneltiin viihdealalla Thaimaassa, missä kaikki on seksillä kyllästettyä ja raja tanssijoiden ja prostituoitujen välillä hauras, oli minun asetettava itselleni selkeät rajat ja tehtävä ne selväksi myös muille. Diivat eivät kiistäneet tekevänsä seksikkäitä tanssiesityksiä. Niitähän asiakkaat halusivat. Minua ei aihe kiinnostanut. Ilmoitin Leilalle voivani olla mukana vatsatanssissa, Bollywoodissa ja Broadway-jazzissa; muut tanssijat saisivat hoitaa toisenlaiset showt. Enkä tanssisi bikineissä.

– Asia selvä, totesi Leila, eikä aiheesta tarvinnut sen jälkeen keskustella.

Diivat huolivat riveihinsä vain valkoihoisia naisia. Markkinat sanelivat jälleen kerran säännöt. Thaimaalainen yleisö ei halunnut katsella aasialaisia tanssityttöjä. Eikä varsinkaan mustaihoisia! Leila oli iloinen saadessaan ryhmään yhden blondin lisää, sillä hän itse samoin kuin venäläinen Ljuba olivat tummatukkaisia. Lahjakkaat brasilialaiset sambatanssijat olivat saaneet kenkää. Heillä oli suklaanvärinen iho ja kurveja.

– En minä ole blondi, väitin.
– Olet aivan riittävän blondi. Siitä yleisö tykkää.

tiput

Meininki valkoisten naisten showtanssiryhmässä oli toinen kuin entisen thaimaankiinalaisen agenttini Somin thaimitarhassa. Som oli ollut tarkka säädyllisyydestä ja siitä, että me emme saaneet näyttää halvoilta hupsakoilta. Valkolihaiset Diivat puolestaan pyrkivät parhaansa mukaan näyttämään halvoilta ja helposti saatavilla olevilta.

Aloin keikkailla Diivojen kanssa. Vaikka tytöt olivat kultaisia ja ilmapiiri hyvä ja kannustava, olin jatkuvassa ristiriidassa itseni ja ympäristöni kanssa. Diivat eivät olleet millänsäkään, jos pukuhuoneeseen tuli miehiä. He eivät välittäneet, vaikka olisivat norkoilleet yläosattomissa vieraiden miesten kävellessä sisään, tai jos pukuhuoneen ulkopuolella seisoi miehiä tupakalla esteettömän ikkunalasin takana. Minä jouduin vaihtamaan vaatteeni vessassa. Välillä ärähtelin ympärillä parveileville miehille, mutta Leila varoitti, että meidän täytyi pitää välit kunnossa joka suuntaan.

pukuhuone

Toisinaan tytöt näpistelivät tavaraa hotelleista. Tunsin oloni entistä kiusaantuneemmaksi. Olin osa naisryhmää, jonka käyttäytymisnormit olivat erilaiset kuin omani. Aavistelin, ettei tämä työsuhde jatkuisi pitkään.

Omien esitysten lisäksi Diivat tekivät tanssirooleja Bollywood-elokuviin ja televisiomainoksiin. Leila oli ilmoittanut minut mukaan elokuvan koekuvauksiin. Saavuin paikalle todetakseni, että olin pukeutunut aivan liian hyvin. Muut olivat lenkkareissa ja tiukoissa trikoissa, minulla oli hame ja pitsipaita. Leila täytti puolestani henkilötiedot ja pudotti iästäni liki kymmenen vuotta pois. Sitten mitattiin rinnanympärys, lantionympärys ja päänympärys. Varsinkin aivojen koko on tanssijoilla ratkaiseva.

Käveltiin sisään, kannateltiin nimikylttiä rinnan edessä ja hymyiltiin kameralle – räps! Meistä otettiin naamakuvat arkistoon. Sitten yy, kaa, koo – tanssi! Ja kauhea popmusa alkoi. Tanssimme poppia vuoron perään yksin kaikkien edessä. Olen harvoin tuntenut itseäni yhtä typeräksi. Sitten kaikki oli ohi ja otimme taksin toiseen koekuvauspaikkaan.

Qatar Airways haki tanssijoita televisiomainokseen. Kiipesimme portaat ylös studiolle. Paikka oli täynnä kuvankauniita malleja. Leila ärsyyntyi: mitä he oikein halusivat, valokuvamalleja vai oikeita tanssijoita? Me emme olleet tulleet tänne pelleilemään.

Olimme jo täydessä maskissa, mutta meitä täytyi pakkeloida lisää. Meikkaajamies suti aivan liian tummaa puuteria poskiini ja silmien alle. Pyysin häntä jättämään silmät rauhaan. Toinen mies veti tukan kireälle letille ja väänsi nutturalle. Päähän istutettiin hirmuinen löysä sambatötsä, joka oli mitoitettu reilunkokoiselle vesipäälle, ja päälle puettiin hopeahileinen samba-asu. Puku oli niin iso, että se valui liukkaasti yltä alas, ja kengät olivat miehenkokoiset veneet korkeilla koroilla.

Sitten kuulutettiin minun vuoroni. Lonksutin sisään kuvaushuoneeseen aivan liian isoilla tolppakanooteilla, pysähdyin ovelle, pyysin anteeksi ja otin kengät pois. Ilmoitin, että kengät olivat niin valtavat, että ne tippuivat jaloista, enkä voinut kävellä saati tanssia niillä. Raati pöydän takana kiristeli hampaitaan ja vaati, että minun oli tanssittava leidipoikamonoissa. Vastasin, että se oli mahdotonta, kun kengät heittivät jaloissa volttia.

Tanssin uhmakkaasti avojaloin sambatötsän sulat päässä sojottaen. Candyman meni päin peetä. Tunsin itseni todella blondiksi. Sen jälkeen soi Lambada. Se meni vielä huonommin. Tiesin jo, miten onnellisesti kaikki tulisi päättymään.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 82,488 kertaa
%d bloggers like this: