31. Kukkatytöt ja pyhä kummitus

Perjantai-iltana Cindy johdatti ihmiskauppatiimimme Angelwitch-nimiseen baariin. Nämä naiset eivät seisoneet lavalla pitsisissä alusvaatteissa keimaillen vaan kiersivät tankoa mustissa hardcore-asuissa ja kettingeissä. Illan pimetessä tytöt poistuivat lavalta ja tilalle tuli eroottisia esityksiä, joissa tytöt laitettiin tekemään erilaisia asioita keskenään. Käänsin katseeni pois, etten olisi oksentanut.

Edessäni baarijakkaralla istui nuori tyttö panta päässä juoden pillillä mehua. Ihmettelin, miten tuollainen lapsi oli päästetty tänne sisään. Hän istui samanikäisen ystävättärensä seurassa, ja he olivat lapsellisissa röyhelömekoissaan kuin aivan väärään paikkaan eksyneitä. He eivät hätkähtäneet seksinäytösten edessä – eivät tietenkään, sillä tämä oli heille normaalia iltarutiinia. He olivat mukana samassa bisneksessä.

Lapsukainen väitti olevansa 17-vuotias, mutta siitä ei ollut kauan, kun hän oli ollut kadulla kukkamyyjänä. Tuolloin hän oli ollut 12. Hän oli yksi niistä kambodzalaisista lapsista, jotka oli tuotettu Thaimaahan laittomina siirtolaisina kerjäläisiksi ja kukkamyyjiksi. Kun kukkien myynti oli loppunut pikkutytön kasvettua liian isoksi, hänet oli siirretty siihen ainoaan bisnekseen, joka hänen kaltaiselleen nuorelle tytölle oli tarjolla.

kukkamyyjä

Kukkatytön seuralaisena baarissa oli tänä iltana länsimaalainen yli kuusikymppinen mies, joka oli ostanut itselleen samalla kertaa kaksi alaikäistä lasta ja paistatteli miehisyydestä näiden kyljessä. Isällistä huolehtivaisuutta osoittaen hän kävi ostamassa tytöille jasmiininkukkaseppeleet ja ripusti ne heidän kaulaansa, ennen kuin hän vei heidät baarista ulos omaan hotellihuoneeseensa.

Yölliset keikat alkoivat verottaa voimiani. Olin päivät töissä normaalisti ilman että kukaan tiesi, että kyyläsin öisin tyttöbaareissa ja bordelleissa. Asiasta ei puhuttu päivänvalossa. Jotkut olivat huolissaan turvallisuudestamme. CIA:n agentti oli ottanut toiminnanjohtajaamme Cindyyn yhteyttä ja varoittanut, että eräät tahot suunnittelivat hänen sieppaamistaan. Toimistollemme tuli uhkausviestejä ja -soittoja. Cindy oli neljän lapsen äiti, pieni ja hento kuin heinäsirkka, mutta hän vastasi, että työn oli jatkuttava.

Oli monia osapuolia, jotka eivät pitäneet tekemästämme työstä. Mafian ja rahaherrojen lisäksi länsimaalaiset baareissa istuvat miesasiakkaat eivät hihkuneet riemusta siitä, että toimme nenämme heidän reviirilleen. Heillä oli salaisuuksia, joiden pelättiin päätyvän vaimon ja sukulaisten tietoon. Meidän intressimme ei ollut raportoida vaimoille miesten harharetkistä tai postitella petollisten aviomiesten tilannekuvia sosiaaliseen mediaan; meillä oli tärkeämpääkin tekemistä.

Erityisesti amerikkalaiset miehet vihasivat meitä. Tiimimme sai kuunnella heidän solvaustaan ja uhkailuaan, ja kerran yksi heistä onnistui löytämään salaisen päämajamme, tunkeutui sisään ja yritti käydä Cindyn kimppuun.

Kävelimme punaisten lyhtyjen alueella sijaitsevaan hotelliin, jossa käydään iltaisin kauppaa venäläisistä naisista. Istuimme hotellin ulkoterassille yhden naisryhmän lähettyville, ja pari tiimistämme meni jututtamaan naisia. Kauniissa vaatteissa joutilaina seisoskelevat Natashat kertoivat olevansa venäläisiä turisteja, jotka olivat täällä kuukauden lomamatkalla. Tarina näytti ja kuulosti valitettavan epäuskottavalta.

Venakot

Kun venakot olivat poistuneet meistä kauemmas, takaamme ilmestyi tuntematon mies, joka alkoi ottaa meistä valokuvia. Huomattuamme asian ja tivatessamme häneltä, miksi hän kuvasi meitä, hän katosi liukkaasti paikalta juosten lähellä olevaan parkkihalliin. Emme juosseet perään.

Meidän oli pakko myöntää, että kaiken sekavuuden keskellä yliluonnollinen varjelus kulki tiimimme mukana. Ympärillämme tapahtui kummallisia, järjellä selittämättömiä asioita, kuten kerran erään miesjoukon käyttäytyessä meitä kohtaan vihamielisesti koko tiimimme jotenkin ihmeellisesti katosi näkyvistä, niin etteivät miehet yhtäkkiä pystyneet näkemään meitä.

Toisella kertaa olin yksin. Oli tiistaiyö ja olimme tyttöjen kanssa päättäneet öisen baari- ja katukierroksen. Tiimimme oli väsynyt. Yleensä saattelimme toinen toisemme takseihin, niin ettei kukaan jäänyt yksin Bangkokin yöhön harhailemaan, vaan kaikki pääsivät turvallisesti kotiin. Tuona yönä sanoin kuitenkin tytöille, että he voisivat jo mennä, minä pärjäisin kyllä, ja jäin yksin kadunkulmaan seisomaan ja odottamaan autoa. Siinä seisoessani tapahtui juuri se, mitä Cindy oli pelännyt. Minua lähestyi isokokoinen mies.

Musta mies harppoi eteeni kuin jättimäinen koripallonpelaaja, ja minä yritin miettiä kuumeisesti, mitä tekisin, sillä seisoin tyhjällä tienpätkällä, eikä lähettyvillä ollut yhtään ihmistä. Lähelle päästyään mies ojensi kättään minua kohti yrittäen tarrata kiinni, mutta kavahti samassa taaksepäin, heitti kädet ilmaan kuin amerikkalaisessa poliisisarjassa ja sopersi jollekin säikähtäneenä tuijottaen taakseni yläviistoon: “I’m sorry, I didn’t know…” ja luikki nopeasti pakoon. Hämmästyneenä hänen reaktiostaan käännyin katsomaan taakseni ihmetellen, mitä mies oli siellä nähnyt ja kenelle hän oli puhunut, mutta takanani oli vain tyhjä, pimeä seinä.

Advertisements

2 Comments (+add yours?)

  1. tanja
    Apr 25, 2015 @ 16:45:14

    Toivottavasti saadaan pian lisää kirjoituksiasi nähtäväksi. Todella mielenkiintoista ja silmiä avaavaa tekstiä!

    Reply

  2. Hadassa
    Apr 25, 2015 @ 23:26:00

    Kiitos palautteesta! Yritän ehtiä kirjoittamaan pari juttua kuussa, mutta ei aina näytä onnistuvan. 🙂

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 69,863 kertaa
%d bloggers like this: