28. Tyttö Isaanista

Istuin Hollywood-nimisessä tyttöbaarissa silmäillen tottuneesti esille aseteltuja tyttöjä. Yritin seuloa joukosta uudet tulokkaat; heitä ei ollut yleensä vaikea tunnistaa. Pöytien välissä sukkuloivat tarjoilijatytöt oli puettu lapsenomaisiin valkoisiin merimiespaitoihin ja vekkihameisiin. Koska ilta oli nuori ja paikka melko tyhjä, nappasin tarjoilijaa numero 106 hihasta ja aloin heitellä hänelle tuttuja kysymyksiä:

– Mikä sinun nimesi on?
– Olen Oon.
– Mistä olet kotoisin?
– Isaanista. Tiesin kyllä lähes kaikkien baarityttöjen olevan Koillis-Thaimaasta Isaanin maakunnasta, mutta varmistin sen rutiininomaisesti joka kerta.

Isaan on Thaimaan takapajula, köyhä ja alikehittynyt, suuren työttömyyden maakunta. Isaanilaiset ovat riisinviljelijöitä, tummempi-ihoisia kuin muut thaimaalaiset, mistä syystä heitä ylenkatsotaan ja pidetään rumina. Koulutustaso on heikko, samoin perheiden tulotaso. Riisinviljely on ankaraa ruumiillista työtä, ja sen tuotto on suoraan riippuvainen suotuisista säistä ja markkinavoimista.

rice farm

Olin käynyt työmatkalla Isaanissa. Sieltä kulkeutui vuosittain lukematon määrä nuoria tyttöjä Bangkokiin paremman elämän toivossa. Useimmat tytöt joutuivat lähtemään kaupunkiin perheensä painostuksesta; vanhassa matriarkaalisessa yhteiskunnassa oli perheen vanhimman tyttären tehtävä elättää omat vanhemmat ja sisarukset. Joissain tapauksissa perheet saattoivat myydä tyttärensä työnvälittäjälle omien velkojensa pantiksi.

Työnvälittäjänä esiintyvä “setä” oli todellisuudessa sutenööri, ja tytöt kuljetettiin Bangkokin seksibaareihin töihin. Perheet joko ymmärsivät asian todellisen laidan tai sitten eivät, mutta siitä ei missään tapauksessa puhuttu. Prostituutio oli tabu, ja kenenkään oma tytär ei tietenkään raatanut seksityöläisenä. Kukaan ei tiennyt asiasta mitään, raha vain siirtyi Bangkokissa työskenteleviltä tyttäriltä tasaisena virtana kotiin Isaaniin, eikä kukaan koskaan kysynyt, mistä se tuli.

Bangkokin onnelaan päässyt tytär kertoi kotiväelle saaneensa jonkun hyvän ystävän avustuksella töitä toimistosta, jossa kaikki työntekijät olivat mukavia ja palkka hyvä. Eikä perhe halunnut tietää asiasta enempää. He mielellään uskoivat tämän kauniin tarinan ja kehaisivat ylpeinä naapureillekin, miten hyvän työpaikan heidän kouluttamaton ja lukutaidoton tyttärensä oli onnistunut pääkaupungista saamaan.

Ja naapurit hymyilivät teeskennellen uskovansa tarinan. Heidänkin tyttärensä oli lähetetty samaan paikkaan. Hänkin työskenteli mukavassa toimistossa hyvällä palkalla. Kaikki myhäilivät tyytyväisinä, ja Isaanin perukoille rakennettiin kokonaisia kyliä baarityttärien nahasta revityillä seteleillä.

Toisin kuin aasialaiset miehet, länsiurokset eivät panneet isaanilaisten tummaa ihonväriä pahakseen, ja tyttö kuin tyttö kelpasi gorillan kainaloon. Hollywoodin tarjoilija numero 106 ei osannut edes haaveilla ulkomaalaisesta poikaystävästä (lue: elättäjästä). Hänellä oli synnynnäinen huulihalkio, mistä syystä kukaan mies ei halunnut häntä.

– Kauanko olet asunut Bangkokissa? kysyin Oonilta.
– Kaksi vuotta.
– Vanhako olet?
– Kaksikymmentäviisi.

En ylläpitänyt poliisikuulustelua vaan juttelin myös omista asioistani Oonille. Hän puhui mielellään itsestään, sillä häneltä harvemmin kukaan kysyi mitään saati että olisi ollut hänen tekemisistään ja ajatuksistaan kiinnostunut. Hän jätti kohteliaasti kyselemättä minulta henkilökohtaisia kysymyksiä, ja yritin itsekin tunnustella hänen rajojaan ja kunnioittaa niitä.

Hän kertoi olevansa köyhästä nelilapsisesta perheestä. Kaikki lapset olivat Bangkokissa töissä, mutta Oon oli ainoa, joka työskenteli baarissa, eikä hän ollut ylpeä työstään. Koska hänellä ei ollut riittävästi ulkoisia avuja kelvatakseen “tanssijaksi”, eli seisomaan alusvaatteisillaan lavalla ja nytkymään tangon ympärillä, hänet oli pestattu pienempipalkkaiseksi tarjoilijaksi. Raaka peli pudotti kaikki vähemmän kauniit naiset lavalta pois.

gogo-bar

Vaikka kyllä Ooniakin miehet ostivat yöseuraksi. Hän oli suloinen, viattoman ja kiltin oloinen ja meikittömänä luonnonkaunis. Ulkomaalaisten miesten maksama korvaus seksipalveluista oli välttämätön lisä hänen vaatimattomiin tuloihinsa. Hän puhui ystävällisesti väsyneiden ja alakuloisten silmien takaa. Kysyin hänen työaikojaan.

– Kello viidestä yhteentoista. Saan yhden vapaapäivän viikossa.
– Pidätkö työstäsi?
Nitnoi, vähän. Oon näytti sormillaan, miten vähän hän työstään piti.
– Entä Bangkokista?
Nitnoi.
– Haluaisitko palata kotiin perheesi luo Isaaniin?
– En. Siellä ei ole minulle mitään.

Advertisements

5 Comments (+add yours?)

  1. A Juhana Keronen
    Mar 01, 2015 @ 17:44:27

    Noinhan se menee, mutta oletko ikinä ajatellut sitä, että kun länsimaalainen mies antaa tytölle vaikka 1.500 bahtia, niin se menee 100 % oikeaan kohteeseen. Anna Punaiselle Ristille 100 euroa ja siitä ehkä 60 euroa päätyy sinne minne sen pitäisi mennä. Ehkä meidän kannattaisi aloittaa korjaamalla näitä asioita ja sen jälkeen ruveta syyllistämään näitä “gorilloja”? Pattayalla asuvana, vaikka omista poikamiespäivistäni onkin aikaa ja sinäkin minun vaimoni tunnet, väitän aika monen tytön täällä olevan mukana bisneksessä myös “rakkaudesta lajiin”.

    Reply

  2. Hadassa
    Mar 02, 2015 @ 09:46:18

    Totta. Siksi itse autan etupäässä pienten järjestöjen kautta, jotka toimivat mimimibyrokratialla ja vapaaehtoistyöntekijöiden voimin.

    Olisikohan tuo “rakkaudesta lajiin” sittenkin ennemmin “rakkaudesta rahaan”… Taitavimmat baaritytöistä tienaavat todella hyvin. Olen näiden vuosien aikana tavannut vain kaksi baarityttöä (toinen ladypoika), jotka eivät olisi halunneet vaihtaa alaa, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.

    Reply

  3. Henna
    Mar 02, 2015 @ 13:33:14

    Kuinkahan paljon tytöille annetusta rahasta oikeasti päätyy heille tai heidän perheilleen? Onnea ja menestystä vapaaehtoisjärjestöille, olen pariakin sellaista tukenut, mutta ovat hiipuneet pikkuhiljaa vapaaehtoisten väsyessä. Nykyään suon todella byrokraattiselle unicefille osansa.

    Reply

  4. katri
    Mar 18, 2015 @ 18:06:25

    Hei!

    Löysin blogisi sattumalta ja luin yhdeltä istumalta kaikki postauksesi läpi. Toivottavasti jatkat kirjoittamista, koska en muista milloin viimeksi olisin törmännyt näin kiinnostavaan blogiin! 🙂

    Reply

  5. Hadassa
    Mar 18, 2015 @ 21:47:51

    Hei Katri, kiitos palautteesta ja kiva jos tykkäät. Enköhän jatka kirjoittamista niin kauan, kun kertomista riittää ja joku näitä jaksaa lukea.

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 64,681 kertaa
%d bloggers like this: