25. Syntinen nainen Afrikasta

Bangkokin katuja kansoittavat öisin paitsi thaimaalaiset prostituoidut myös muista maista Kaakkois-Aasian lihamarkkinoille tuotetut naiset. Kysyntä ja tarjonta kohtaavat toisensa punaisten lyhtyjen alla, missä eri asiakaskunnat ovat luoneet omat markkinansa:

Aasialaiset ja länsimaalaiset miehet himoitsevat pieniä thainaisia. Japanilaismiehet, jotka ovat Thaimaassa merkittävä prostituoitujen käyttäjäryhmä, kelpuuttavat thaitytöistä ainoastaan nuoret ja vaaleaihoiset; länsimaalaisille miehille kelpaa vähän vanhempi ja tummempikin liha. Afrikkalaisille miehille on tarjolla muiden ohella reheviä mustaihoisia naisia. Arabimiehet taas ostavat mieluiten muslimityttöjä, jotta eivät saastuttaisi itseään vääräuskoisten kanssa, ja heille tuotetaan naisia mm. Uzbekistanista.

Jotkut ihmiskaupan vastaisen työn tiimistämme kantoivat kaulassa NOT FOR SALE -riipusta. Siitä huolimatta meitäkin yritettiin aina välillä ostaa. Kun astuimme ulos tyttöbaarista, eräs iranilainen mies lähti seuraamaan minua kadulla eikä millään uskonut, että en ollut kauppatavaraa. Hän tunki juttusille yrittäen saada suostutelluksi kanssaan hotelliin. Torjuin hänet kylmästi, mutta hän ei lannistunut.

Lähettyvillä seisoskelevat venäläiset katutytöt seurasivat episodia huvittuneina. Heitä nauratti tilanne, sillä kuka tahansa normaaliälyllä varustettu ihminen olisi tajunnut vaatetuksestani, etten harjoittanut samaa liiketoimintaa noiden naisten kanssa. Työparini nappasi minut käsipuoleensa, mulkaisi miestä häjysti ja yritti viedä minut pois. Mies hiihti perässä kuin iilimato. Hän yritti vielä uudelleen, ja ärjäistyäni hänelle rumasti hän lopulta lähti.

Kadulla oli paljon afrikkalaisia naisia. He valehtelivat kaiken itseään koskevan ja kertoivat olevansa eri maista. Jotkut puhuivat itsensä pussiin väittämällä olevansa Itä-Afrikan rannikkoseudulta. Kukapa olisi voinut kuvitella, että minä harmiton suomalainen iltakävelijä osasin swahilia – olinhan asunut Tansaniassa ja Keniassa. Kun vaihdoin englannin swahiliksi, tipahtivat heidän leukansa, eivätkä he ymmärtäneet sanaakaan kielestä, jonka olisi pitänyt olla heidän äidinkielensä, jos he olisivat olleet kotoisin sieltä mistä väittivät olevansa. Ja aivan muista maista olevat naiset ymmärsivät swahilia. Emme pystyneet ottamaan heistä selvää.

Yhtä tiimiläistämme loukkasi se, että nämä naiset valehtelivat meille, kun me kuitenkin halusimme heidän parastaan. Mutta kuinka naisparat olisivat voineet tietää, mitä me heistä halusimme, ja olisivat uskaltaneet luottaa meihin. Heillä oli takanaan pitkä hyväksikäytön ketju, ja kuka tiesi, mikä lenkki me tässä ketjussa olimme. Jotkut epäilivät meidän olevan valtion laskuun toimivia vakoojia.

Africans1

Eräs malawilaiseksi itseään kutsuva nainen, joka puhui sujuvaa swahilia, kertoi olevansa kristitty. Hän oli isokokoinen, ylväs nainen, jonka afrotukka oli levitetty leijonamaiseksi harjaksi kasvojen ympärille. Hän hymyili todetessaan olevansa syntinen nainen, mutta ilmoitti samaan hengenvetoon, että ei voinut muuttaa elämäänsä juuri nyt, vaikka olisi halunnutkin.

Me emme puhuneet näille tytöille synnistä. He kantoivat syyllisyyttä ja häpeää jo itsessään eivätkä tarvinneet meidän tai kenenkään muun sormella osoittelua. Yritimme tarjota heille rakkautta ja toivoa. Tämä nainen ei ymmärtänyt tilanteensa todellista laitaa: hänet saatettiin hetkenä minä hyvänsä lähettää täältä eteenpäin, ilman että hänellä olisi siihen mitään sanomista. Hän uskotteli olevansa oman elämänsä herra, mutta todellisuudessa hän oli mafialle kuuluva kulutushyödyke, pelkkä kauppatavara.

Ihmiskaupparenkaan kautta tuotetut naiset olivat velassa välittäjälleen. Heidät oli kotimaassaan huijattu lähtemään Aasiaan töihin – kampaajiksi, tarjoilijoiksi, siivoojiksi, lastenhoitajiksi, sihteereiksi – ja he olivat sitoutuneet maksamaan välitysfirmalle huomattavan summan rahaa päästäkseen paremman elämän toivossa jonnekin, vaikkapa Thaimaahan. Tuota velkaa lyhennettäisiin heidän luvatusta palkastaan. Niin he luulivat.

Thaimaahan saapuessa heiltä otettiin passit pois ja heidät pakotettiin kadulle myymään itseään. Sutenöörit norkoilivat kadunkulmissa vahtimassa omaisuuttaan. Jos me tai muut epäilyttävät henkilöt juttelimme heidän kanssaan liian pitkään, ilmoitti sutenööri huomaamattomin elein, että heidän tuli hankkiutua meistä eroon. Sutenöörit eivät halunneet nuuskijoita reviireilleen. Kaikki oli hyvin organisoitua, ja raha siirtyi illan päätteeksi sutenöörin pussiin. Naisten velka ei koskaan lyhentynyt.

Jotta heitä olisi ollut mahdoton jäljittää, heidät kierrätettiin Bangkokin, Kuala Lumpurin ja Singaporen kautta ympäri Kaakkois-Aasiaa. Heille annettiin valenimet ja -kansallisuudet. Kaiken lisäksi heidän velkansa kasvoi koko ajan, sillä ihmiskauppaketju lisäsi heidän velkalistaansa jokaisen lentomatkan, jolla heitä siirreltiin maasta toiseen, sekä heidän viisuminsa ja majoituksensa ynnä muut kulut. Vaikka he paiskivat töitä yöt pitkät, heidän velkansa sen kuin kasvoi, eivätkä he koskaan elämänsä aikana pystyneet vapautumaan tuosta hirvittävästä kahleesta.

Surullista oli se, että lähes poikkeuksetta he eivät itse ymmärtäneet tilannettaan vaan halusivat uskoa, että he jollain ihmeellisellä tavalla pystyisivät maksamaan velkansa välittäjälleen, rikastuisivat ja palaisivat kotiin. He eivät tienneet, että oli osa ihmiskaupparenkaan strategiaa orjuuttaa heidät ikuiseen velkakierteeseen, jota he maksaisivat kuolemaansa saakka.

Järjestömme sieppasi näitä naisia ihmiskaupparenkaalta. Piilottelimme heitä salaisissa paikoissa, autoimme hankkimaan uuden passin ja lähetimme heitä kotiin. Monet naisista olivat epäluuloisia eivätkä olleet varmoja, uskaltaisivatko luottaa meihin. Useat epäilivät liian pitkään, ja alati antennit pystyssä oleva mafia ehti siirtää heidät pois ulottuviltamme.

Naisten omat suurlähetystöt olivat nihkeitä tekemään yhteistyötä kanssamme, sillä naisten ei edes haluttu palaavan kotimaahansa. Kukapa olisi halunnut kotikulmilleen Bangkokin kaduilla ryvettyneitä, sukupuolitautien kalvamia hiv-positiivisia prostituoituja. Heitä ei pidetty onnettomina mafian uhreina vaan saastaisina, likaisina naisina, jotka olivat itse valinneet kohtalonsa.

Africans2

Meillä oli omat yhteistyökumppanimme eri maissa, ja nämä ottivat hoitaakseen ne naiset, jotka onnistuimme salakuljettamaan pois ihmiskaupparenkaan kaikkialle ulottuvista kourista. Naisia ei heitetty tyhjän päälle, vaan heille tarjottiin turvapaikka ja koulutusmahdollisuus, ja heidät autettiin kädestä pitäen uuden elämän alkuun.

Pohdin usein, oliko sillä kenellekään mitään merkitystä, olinko minä tässä mukana. Thaikielentaitoni oli riittämätön, ja monet tytöistä eivät puhuneet englantia. Kenttätiimissämme oli hyvän kokoinen joukkio ilman minuakin, enkä minä ollut mikään keskeinen henkilö.

Kulkiessamme eräänä iltana punaisten lyhtyjen alueen halki johtajamme Cindy tuli ilmoittamaan, että eräs afrikkalainen nainen kyseli minua ja halusi jutella kanssani. Menin naisen luo kadunkulmaan, missä hän nojaili vakiopaikakseen muodostuneeseen lyhtypylvääseen. Hän oli se ylpeä leijonanharjainen nainen, joka väitti olevansa Malawista. Hän oli aina ollut viileän torjuva minua kohtaan ja vastaillut kysymyksiini kierrellen ja epäluuloisesti. Nyt hän kysyi, missä olin ollut, kun minua ei ollut näkynyt vähään aikaan, ja kertoi kaivanneensa minua. Kerroin olleeni ulkomaanmatkalla ja halasin häntä.

Olin otettu siitä, että nainen oli huomannut poissaoloni, juuri kun olin itse ajatellut, ettei läsnäolollani ollut niin suurta merkitystä, ja olin harkitsemassa, kannattiko minun ylipäätään jatkaa. Hän oli etsinyt minua jakaakseen kanssani ilouutisen: hän jättäisi parin viikon päästä Thaimaan ja palaisi takaisin kotimaahansa Ugandaan, missä hänellä oli pieni tytär odottamassa. Hän aloittaisi uuden elämän ja hankkisi itselleen oikean työn.

Toivoin, että hän oikeasti pääsisi lähtemään ja ettei mafia onnistuisi estämään hänen suunnitelmaansa. Häntä ennen tulleet kaksi afrikkalaista naista oli jo lähetetty ihmiskaupparenkaan kautta eteenpäin toiseen Kaakkois-Aasian maahan entistä syvempään orjuuden kurimukseen. Nainen oli toivoa täynnä.

Se oli viimeinen kerta, kun näin Anitan. Hän todellakin palasi Ugandaan. Tiimiläisemme saattelivat hänet matkaan Suvarnabhumin lentokentällä Bangkokissa, ja Ugandan päässä oli yhteyshenkilömme häntä vastassa. Anita pyysi minua aina muistamaan tuon päivämäärän, jolloin hän pääsi orjuudesta vapauteen. Ketju oli hänen kohdaltaan katkaistu.

Muut Anitan kanssa kadulla itseään myyneet afrikkalaiset naiset siirrettiin samoihin aikoihin Malesiaan, enkä nähnyt heitä enää koskaan. Uusi naisjoukko Ugandasta tuotiin tilalle. He kaikki kertoivat olevansa eri Afrikan maista, mutta loppujen lopuksi kaikkien juuret veivät Ugandaan. Heitä oli kielletty kertomasta alkuperäänsä, jotta ihmiskauppaketjua ei pystyttäisi jäljittämään. Kaupunkiimme kulki katkeamaton virta naisia tietyistä Afrikan ja entisen Neuvostoliiton maista. Vain harvat heistä pääsivät koskaan palaamaan takaisin kotiin perheensä ja rakkaidensa luokse. Anita oli yksi onnellisista.

Jeesus kohotti päänsä ja kysyi:
– Nainen, missä ne kaikki [jotka halusivat kivittää sinut] ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?
– Ei, herra, nainen vastasi. Jeesus sanoi:
– En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä. (Joh. 8:10-11)

Advertisements

2 Comments (+add yours?)

  1. Susanna
    Dec 01, 2016 @ 21:18:16

    Mahtavaa työtä ja mahtavaa luettavaa. Siunausta työhösi missä ikinä menetin ja mitä ikinä teetkin❤️🙏

    Reply

  2. Hadassa
    Dec 03, 2016 @ 09:18:19

    Kiitos! Tämän “syntisen” Anitan juttu jatkuu vielä siten, että hän kävi jokin aika sitten Thaimaassa vanhoilla nurkilla etsimässä minua. Olin valitettavasti muualla emmekä tavanneet toisiamme, mutta hän lähetti toisen henkilön kautta kiitokset ja terveisiä, että hänen elämässään on kaikki hyvin. Hän auttaa nykyään Ugandassa ihmiskaupan uhreja.

    Pienilläkin, itsessään merkityksettömiltä tuntuvilla teoilla ja sanoilla voi olla kauaskantavat seuraukset.

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 52,880 kertaa
%d bloggers like this: