18. Televisiotähti syntyy…

Agenttini Som soitti ja kysyi, olisinko valmis parin päivän kuluttua televisiokuvauksiin. Ilmoitin olevani, sen enempiä kyselemättä. Kokemuksesta tiesin, että Som ei kuitenkaan kertoisi mitään, vaikka kysyisinkin. Isosisko Somin tallissa kaikki oli yhtä salaista kuin valtioluokan vakoilukoneistossa. Oli osa hänen vallankäyttöstrategiaansa, että tavallisille kuolevaisille eli tanssijoille ei paljastettu yksityiskohtia heidän elämästään, hädin tuskin edes päälinjoja.

Som ei kertonut, olinko menossa tanssimaan soolona vai ryhmässä. Ei myöskään, mitä tanssisin, missä ohjelmassa, millä kanavalla ja mihin aikaan. Miten monta kertaa olin mennyt esittämään väärää tanssia väärälle yleisölle, kun Isosisko ei ollut kertonut, millaisesta tapahtumasta oli kyse, ja totuus oli valjennut vasta paikan päällä. On aivan eri asia valmistella tanssiesitys eläkeläisten iltamiin tai päiväkerhon jumppapumppaan kuin burleskiin kabareehen Pattayalle.

Kuvauspäivän aamuna suunnistin Studio Orangeen kukonlaulun aikaan ja jatkoin sieltä yhdessä Somin ja tanssiparini Annan kanssa toiselle puolelle kaupunkia televisiostudioon. Saimme kutsun henkilökunnan yhteiselle aamupalalle, missä lusikoimme väkinäisesti kulhosta riisikeittoa ja paistettua riisiä ja kasviksia muun televisioväen kanssa. Minun ja Annan syömiset jäivät vaatimattomiksi, sillä ennen vatsatanssiesitystä on parempi olla täyttämättä kupua. Aterian jälkeen siirryimme meikkaajan pöytään, ja pian omistamani mustat silmänrajaukset olisivat saaneet pandakarhun vihertymään kateudesta.

tv1

Kaikki oli edelleen epäselvää. Vaihdoimme tanssipuvut päälle. Som kertasi, mitkä tanssit Annan kanssa esittäisin, ja sen jälkeen odotimme. Ja odotimme. Koska ohjelma ei ollut suora lähetys, kenelläkään ei näyttänyt olevan kiire mihinkään. Kuvausstudio oli ilmastoitu jääkaappikylmäksi. Palelsi. Odotimme vielä lisää värjötellen ohuiden tanssihuntujen alla. Hymyilimme kuin jähmeät jakoavaimet, jottei kukaan olisi erehtynyt luulemaan meidän kärsivän vilua ja nälkää.

Viimein kuvaukset alkoivat. Ohjelmassa keskusteltiin jotakin, kenties aiheena oli tanssi, kenties ei. En ymmärtänyt mitään thaikielisestä keskustelusta. Seisoin iloisesti pulputtavan miestoimittajan vieressä kameroiden edessä ja yritin nauraa oikeissa kohdissa. Kyseessä saattoi olla jonkinlainen viihdeohjelma. Lopulta saimme luvan tanssia. Kirkkaat valot häikäisivät. Ei ollut yllätys, että kameramies zoomasi suoraan vatsaan. Vatsatanssijoilla ei ole muita merkittäviä ruumiinosia. Tiesin jo, että tästä ei tulisi mikään vuosisadan televisiosensaatio.

Ohjelman tullessa televisiosta ulos kaikki arveluni osoittautuivat oikeiksi. Hieno performanssimme oli kuvattu pääasiassa kamera vinossa, napaan tai hampaisiin zoomaten, ja musiikki oli editoitu väärään kohtaan. Hevirokkaavat studiolavasteet eivät sopineet villeimmällä mielikuvituksellakaan itämäiseen tanssiin. Esityksemme oli leikelty palasiksi eikä musiikki synkannut liikkeen kanssa missään kohtaa. Hytkyimme iloisesti väärässä rytmissä. Meistä ei Annan kanssa tullut yhden yön itämaista menestystarinaa, enkä kehdannut postittaa videota edes YouTubeen.

tv2

Perfektionistia häiritsee epäammattimaisuus, joka on Thaimaassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Asioita tehdään suurella innolla ja näyttävillä mainostauluilla, mutta lopputulos on yleensä korkeintaan keskinkertainen, usein hävettävän huono. Olin ollut mukana monessa suuren mittakaavan showssa, jossa budjetissa ei pihistelty, tapahtumapaikkana oli luksusluokan hotelli ja kutsuvieraina seurapiirikermaa, mutta ohjelman organisointi oli niin lapsenkengissä, että tuskin tapahtumanjärjestäjät tiesivät itsekään, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Ja esiintyjille ani harvoin kerrottiin, mitä tai ketä tapahtumassa ylipäätään juhlittiin.

Lupaavasti alkanut televisiourani ei katkennut siihen. Päädyin televisioon vielä toisenkin kerran – ja kolmannen – ja ties miten monennen muun. Kuten ensimmäisessäkään televisioesiintymisessä, niissä ei ollut mitään mainitsemisen arvoista.

Myöhemmin sain kutsun näyttelemään vatsatanssijaa aivan oikeaan elokuvaan, jossa päänäyttelijät olivat thaimaalaisia suurluokan tähtiä. Oma pieni sivuroolini valkokankaalla oli seuraavanlainen: Nuori komea miesnäytteljä alkaa päihteiden vaikutuksen alaisena hallusinoida, ja supermarketin jääkaapista ilmestyy savupilven pyörteissä joukko eksoottisia napatanssijoita.

jääkaapissa

Siitä oli glamour kaukana, kun kyyhötin jääkaapissa kolmen muun näyttelijättären kanssa yskien keuhkoni kipeiksi, kun jääkaappi suihkutettiin täyteen harmaata kaasua, joka esitti mystistä itämaista savua, jonka keskeltä me hoippuroimme esiin kuin tukehtuvat henget. Silmät savusta verestäen vispasimme käärmekäsiä viimeisillä voimilla tribal-henkiseen musiikkiin ja vakuutimme kaikki alan asiantuntijat aitoudellamme.

movie-set

Tanssijan työ Thaimaassa on sikäli jännittävää, että koskaan ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mihin voi päätyä. Vaikka tästä on leikki kaukana eikä minua läheskään aina hymyilytä Hymyjen Maassa, on pakko osata nauraa itselleen ja muistuttaa itseään siitä, että kyseessä on viihdeala, ei taide. Erehdyin joskus Suomessa luulemaan olevani artisti, mutta ne luulot Thaimaa karisti minusta nopeasti. Eikä ensimmäinen tanssiesiintymiseni Thaimaassa vuonna 2008 ollut suinkaan sensuellina itämaisena vatsatanssijana vaan mustaihoisena kuubalaisena miehenä Bangkokin salsafiestassa.

2 Comments (+add yours?)

  1. Laura
    Aug 16, 2014 @ 13:04:55

    Hei! Halusin vaan sanoa, että olen tänä kesänä lukenut jokaisen blogipostisi ja ne ovat kaikki olleet todella mielenkiintoisia. Vaikka en tunne sinua, en ole itämaisen tanssiin perehtynyt, enkä koskaan käynyt Thaimaassa tai Lähi-idässä, olen kiinnostunut kulttuureista ja varsinkin niiden yhteentörmäämisistä. Samalla ihailen rohkeuttasi lähteä mukaan kaikkeen, josta olet kertonut. Nyt odotan innolla seuraavaa postia. Kiitos blogistasi ja kaikkea hyvää! 🙂

    Reply

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 82,305 kertaa
%d bloggers like this: