13. Viivakoodi otsaan ja Phuketiin

Eräiden tanssitreenien jälkeen Isosisko Som pyysi meidät istumaan lattialle ympärilleen, jotta hän voisi puhua meille vakavia asioita. Hän alkoi luennoida siitä, kuinka me tähtäsimme ammattimaisiksi tanssijoiksi ja meidän oli hyväksyttävä se tosiasia, että viihdealan ammattilaiset ovat tuotteita.

– Asiakkaat haluavat kauniita tanssijoita, eivät ylipainoisia! Som ruuvasi katseensa Pauhun, joka oli thaimaalainen kokoa XXL. Pau painoi päänsä alas ja mutisi: – Tiedän.

Som siirtyi minuun ja jatkoi, että asiakkaat haluavat farangeja, ulkomaalaisia, ja se on fakta, johon kenelläkään ei ole mitään sanomista. Olin studion ainoa farangi. Muut kääntyivät tuijottamaan minua sanomatta mitään.

– Asiakkaat valitsevat tanssijat valokuvista, eikä liene vaikea arvata, kenet kaksi he kaikki haluavat; ei kukaan halua meitä, jotka näytämme aasialaisilta. Somin äänessä oli kitkeryyttä. Vieressäni istuva Anna kiemurteli ja painoi katseensa lattiaan pyydellen anteeksi, vaikka en ollut varma, mitä anteeksipyydettävää hänellä oli. Anna oli vain puoliksi thaimaalainen, hänen isänsä oli farangi, ja hän näytti juuri ja juuri aasialaiselta. Hän ymmärsi olevansa se toinen haluttu.

Som totesi, että Annalle ja minulle tarjottiin esiintymisiä enemmän kuin muille, eikä sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että me tanssisimme paremmin kuin muut. Syy oli se, että maksava asiakas valitsi kenet halusi. Som markkinoi meitä kaikkia tasapuolisesti. Hän kääntyi jälleen XXL-kokoiseen Pauhun: – Olen pahoillani, mutta sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia.

Pau oli murskattu. Hän oli kiistatta studion paras tanssija, ainoa, joka osasi eläytyä musiikkiin toisten thaityttöjen tanssiessa kaikki tunneskaalat läpi kasvoilla jähmettynyt hymy kuin barbinukeilla. Mutta hän oli lihava, ja lihavat eivät Thaimaassa tanssi.

– Me olemme tuotteita ja toimimme sen mukaisesti, Som jatkoi. – En halua kenenkään kadehtivan toista tai puhuvan selän takana, miksi joku toinen saa esiintyä enemmän kuin toinen. Markkinat säätelevät, kuka tanssii ja kuka ei. Näin Som painoi otsaamme viivakoodit ja luovutti meidät markkinoiden marioneteiksi.

Som löi ainoan farangitanssijansa vaaleuden rahoiksi ja järjesti minulle tiuhaan tahtiin esiintymisiä Bangkokin ja Pattayan hotelleihin. Olin saanut Annasta kelvollisen esiintymisparin, ja kaikki näytti sujuvan vaihteeksi hyvin. Som maksoi meille mukavasti ja hoiti kaikki käytännön järjestelyt aina turvamiehestä autonkuljettajaan. Muut tanssijat vaikenivat. Pau muuttui entisen koppavuuden sijaan avoimen kitkeräksi minua kohtaan.

Anna oli ollut alkujaan yksi tylyimmistä tanssijoista, joka ei ollut ensimmäisinä kuukausina puhunut minulle sanaakaan, kunnes olin lopulta pakottanut hänet avaamaan suunsa esittämällä hänelle suoria kysymyksiä, joihin hän ei kehdannut olla vastaamatta. Sen jälkeen hän alkoi nihkeästi vastata tervehdyksiini. Ensimmäisten yhteisten keikkojemme jälkeen hän vähitellen suli ja muuttui lähes ystävälliseksi.

Lähdimme kolmisin Phuketiin, Isosisko Som, Anna ja minä. Som paljasti, että asiakas oli tilannut vain Annan ja minut; kiinalaista syntyperää oleva Som oli itse tarjonnut itseään esiintymään, mihin asiakas oli tokaissut, että Som voisi esiintyä kaupanpäällisenä ilman esiintymispalkkiota, jos halusi. Niin valmentajamme nieli ylpeytensä ja lähti mukaan kaupanpäälliseksi antaen omien oppilaidensa loistaa tähtinä. Ei ihme, että Somia nyppi. Hiersin katkerasti hänen tanssikenkäänsä.

Silloin kun olimme esiintyneet Grand Millenniumin arabialaisessa festivaalissa, ryhmämme thaimaalaisia tanssijoita oli haukuttu feikkiarabeiksi ja kiinalaisiksi, ja minua ainoana ulkomaalaisena oli pidetty toisten opettajana, ja hotellin johtaja oli tullut esitysten päätteeksi henkilökohtaisesti kiittämään Annaa ja minua.

Mennessämme uusiin esiintymispaikkoihin ja ryhmämme levittäytyessä hotellien aulaan asiakas marssi aina ensimmäisenä minun luokseni olettaen, että olin ryhmän johtaja. Tästä syystä olin ottanut tavakseni viivytellä ulkona, kunnes Isosisko sai esitellyksi itsensä asiakkaalle, jotta säästäisin hänet nöyryytykseltä ja kasvojen menetykseltä.

Lensimme aamulennolla Bangkokista Phuketiin. Perillä lavataksi kuljetti meidät hotelliin, jossa ryhdyimme valmistautumaan iltaan. Jaoin Annan kanssa yhteisen huoneen, Isosisko oli saanut omansa. Hakeuduimme lähimmän kampaajan tuoliin, jossa naiseksi pukeutunut mies pesi ja kuivasi hiuksemme sekä suoristi ne suoristusraudalla. En ollut koskaan ymmärtänyt, miksi thaimaalaiset kampaajat litistivät pitkät hiukset piikkisuoriksi saaden ne roikkumaan päätä myöten ja näyttämään ohuilta ja hapsottavilta. Sievä nuori mies olisi halunnut myös meikata meidät, mutta meillä oli kiire.

Kampaajalla

Lämmittelimme hotellin tyylikkäässä pukuhuoneessa odottaen esiintymisvuoroamme. Kyseessä oli uuden keskustahotellin avajaiset. Silmäilimme A4:lle painettua aikataulua ja illan ohjelmaa:

Seksikkäät tytöt toivottavat vieraat tervetulleiksi
Seksikkäät tytöt avaavat samppanjan
Seksikkäät tytöt soittavat viulua

Vatsatanssijat esiintyvät

Me olimme illan ainoat ei-seksikkäät esiintyjät. Kauniit seksikkäät viulistit, jotka soittivat kutsuvierasyleisölle klassista musiikkia, olivat pukeutuneet minimalistisiin mustiin kumimekkoihin, vesirajaa nuoleviin reisisaappaisiin ja verkkosukkiin. Heidän soitantonsa oli hyvin keskinkertaista, mutta se ei näyttänyt häiritsevän ketään.

Kun tuli oma vuoroni nousta lavalle, alkoivat sähköt reistailla. Olin valmis, mutta musiikkia ei saatu toimimaan. Valot vilkkuivat ja sali oli pimeä. Lopulta musiikki pärähti ulos kaiuttimista ja syöksyin esiin. Selvisin sooloni läpi, vaikka osa yleisöstä hortoili onnellisena lavalla tajuamatta, että meneillään oli tanssiesitys. Annan kävi huonommin: sähköt paukahtivat kokonaan poikki hänen soolonsa aikana, ja sali muuttui pimeäksi ja hiljaiseksi. Anna ei häkeltynyt vaan alkoi taputtaa tahtia. Hilpeä yleisö yhtyi taputukseen, ja Anna yritti tanssahdella taputuksen tahtiin. Loput esityksestämme peruttiin.

Phuketissa

Vaihdoimme vaatteet, haimme itsellemme cocktailpöydästä purtavaa, seurustelimme hetken kutsuvieraiden kanssa ja lähdimme mahdollisimman pian takaisin oman hotellihuoneemme suojiin. Koska ilta oli vielä nuori, yritin saada aikaiseksi keskustelua Annan kanssa toiveenani tutustua häneen ja ystävystyä hänen kanssaan, mutta hän ei ollut kiinnostunut keskustelusta.

Minun täytyi olla äärimmäisen epäkiinnostava henkilö, sillä yksinäinen puhelimen näpyttely päihitti tylsän seurani. Kävin suihkussa, toivotin Annalle hyvät yöt ja menin nukkumaan. Seuraavana aamuna lensimme takaisin Bangkokiin. Olimme nähneet Phuketin kuuluisista rannoista vain etäisen vilauksen, ja yhtä etäisiksi minulle olivat jääneet matkatoverini Anna ja Som.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 64,681 kertaa
%d bloggers like this: