12. Eturiviin

Isosisko Som lähti muutamaksi kuukaudeksi länteen ja järjesti siksi aikaa valmentajaksemme egyptiläisen rumpali-koreografin, Abdon. Abdo oli karhunkokoinen keski-ikäinen mies, joka laittoi piiska viuhuen tanssiryhmämme uuteen järjestykseen.

Abdo

Heti ensimmäisellä tunnilla Abdo marssitti Somin suosikkioppilaat eturivistä taakse ja jylisi, että jos ette osaa tanssia, älkää tulko muiden eteen räpeltämään vaan pysykää takarivissä ja katsokaa mallia niiltä, jotka osaavat! Salillinen thaimaalaisia ja japanilaisia tanssijoita haukkoi henkeään järkytyksestä. Kukaan ei ollut koskaan ennen puhunut heille näin rumasti saati huutanut heille.

Isosisko Somin tuorein lempijapsi Keiko sai aivan eristyisesti kyytiä, eikä Abdo säästellyt sanojaan läksyttäessään tyttöä, joka ei reagoinut hänen ohjeisiinsa riittävän nopeasti. Abdo epäili Keikon älyssä olevan vikaa ja pyysi muita tulkkaamaan Keikolle, mitä hän puhui. Loukattu Keiko meni entistä enemmän lukkoon eikä pystynyt tanssimaan. Abdo passitti Keikon kylmästi toisten taakse.

Keikosta paljastui mielenkiintoinen uusi piirre: Hän näytti iloitsevan, jos joku toinen tanssi väärin tai jos jollekin muulle kuin hänelle huudettiin. Hän yritti salata ilmeensä, mutta hänen tavallisesti sulkeutuneet kasvonsa kääntyivät joka kerta hymyyn, kun Abdo laittoi jonkun ressukan vapisemaan ja vääntämään itkua. Minusta tuntui, että pidin Keikosta päivä päivältä vähemmän.

Seisoin vakiopaikallani takanurkassa, jonne Isosisko Som ja hänen opetuslapsensa olivat minut aikojen saatossa työntäneet. Abdo-karhu osoitti minua sormella ja ärjyi:

– Hei sinä siellä – sinä juuri – tule tänne! Ja egyptiläinen nosti minut eturiviin kaikkien muiden eteen ja kehotti takanaolevia katsomaan minusta mallia. Hän komensi Keikon seisomaan suoraan taakseni, jotta Keiko voisi katsoa, kuinka tuli tanssia. Ylpeä Keiko ei halunnut seisoa varjossani, ja Abdo karjui hänelle koko olemuksensa voimalla, kunnes Keikon ei auttanut muu kuin totella. Vastatuuleni oli äkisti kääntynyt. Olin varma, että Keiko tulisi vihaamaan minua tämän nöyryytyksen takia katkeraan maailman tappiin saakka.

Egyptiläinen räiskähtelevä tapa opettaa tanssia oli minulle tuttu, samoin raju kielenkäyttö ja tulinen temperamentti, joten en hätkähtänyt Abdon raivoamista. Tein mitä käskettiin ja katsoin Abdoa silmiin. Thaimaalaiset hihittivät hämmentyneinä Abdon huutaessa heille, ja se raivostutti Abdoa saaden hänet huutamaan vielä enemmän. Yksi tanssijoista lähti salista itkien eikä koskaan tullut takaisin. Toiset tuijottivat vavisten lattiaan uskaltamatta lähteä, vaikka olisivat halunneet.

Abdolla oli omintakeisia ajatuksia vatsatanssijoista. Yksi niistä oli se, että oikea tanssijatar pukeutuu aina hameeseen.

– Te tulette tanssitunnille urheiluhousut jalassa kuin miehet! hän jyrisi. Emme voineet olla hymyilemättä. – Te olette tanssijoita, Kuningattaria, ja teidän on pukeuduttava aina ja kaikkialla sen mukaisesti. Egyptiläistä tanssia ei tanssita miesten housut jalassa! Ja miksi teillä on kaikilla MUSTAT housut? Missä ovat naiselliset värit? Joku tirskui, mutta ei tirskunut kauan Abdon huomatessa sen. Abdo pakotti meidät pukeutumaan pitkiin, iloisenvärisiin hameisiin, ja vaikka hän komensi meidät heittelemään kärrynpyöriä ja spagaatteja, oli romanttinen liehuhelma ainoa hänen tunneillaan sallittu asuste.

Samoihin aikoihin maailmankuulu Reda Troupe oli tulossa Bangkokiin esiintymään, ja rakkaat tanssisisareni hankkivat salaa itselleen liput näytökseen. Minua ei tavalliseen tapaan kutsuttu mukaan, joten kävin ostamassa itse oman lippuni. Kun saavuin teatteriin, he menivät noloiksi huomatessaan minut. Yksi kiirehti selittämään, että he eivät olleet kutsuneet minua mukaan, koska eivät olleet arvanneet, että minäkin olisin kiinnostunut egyptiläisestä tanssista. Sen täytyi olla vitsi; olin meistä ainoa, joka oli ylipäätään tanssinut egyptiläistä tanssia, ja olin tehnyt sitä kohta kaksikymmentä vuotta. Lisäksi Reda Troupen perustaja Mahmoud Reda oli oma opettajani ja oppi-isäni.

En välittänyt liittyä kauniisti hymyilevään seurueeseen vaan vilkutin heille sievästi tekohymy huulillani ja menin heistä mahdollisimman kauaksi, jottei teennäisyys tarttuisi enempää.

Raivoisa koreografi Abdo oli poikkeuksellisen hyvällä tuulella, ja kuullessaan minun olevan yksin paikalla hän kutsui minut seurakseen. Hänellä oli Reda Troupen näytöksiin vapaa pääsy, koska troupelaiset olivat hänen tuttujaan, ja teatterisalin ovien vielä ollessa kiinni hän kuljetti minut saliin ja istutti viereensä parhaalle paikalle. Muut tanssisiskot tulivat hetken kuluttua sisään ja kiipesivät portaat hattuhyllylle salin perimmäiseen riviin eivätkä luoneet minuun katsettakaan. Esityksen aikana Abdo selosti minulle vahvalla arabialaisella aksentilla, mitä lavalla tapahtui, ja sain kuulla hienosti väritetyn luennon Egyptin eri alueiden tanssiperinteestä.

Reda Troupe

Sain nauttia muutaman kuukauden ajan, miltä tuntuu olla opettajan suosikkioppilas, kunnes Isosisko Som palasi New Yorkista. Tanssijoilta saamansa palautteen perusteella hän ei enää jatkanut Abdon työsopimusta, ja egyptiläinen koreografi palautettiin omaan maahansa. Minua ei kuitenkaan enää sysätty takaisin peränurkkaan. Som vihjaisi saaneensa Abdolta henkilökohtaista palautetta kustakin oppilaasta, ja ehkä sain olla karjuvalle egyptiläiselle karhulle kiitollinen siitä, että pisteeni nousivat hivenen verran Somin silmissä.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 49,208 kertaa
%d bloggers like this: