3. Käyn lavan laitaa…

Treenattuani puoli vuotta Isosisko Somin hoivissa sitkeyteni ja kärsivällisyyteni viimein palkittiin ja pääsin esiintymään toisten tanssijoiden kanssa. Olin kantanut matkatavaroideni joukossa Suomesta ainoastaan yhden tanssipuvun, sillä en ollut rehellisesti sanottuna uskonut esiintyväni enää. Olin yli kolmekymppinen, ja Thaimaassa, missä ihannoidaan ikuista lapsuutta ja sarjakuvahahmojen näköisiä nukenkasvoja, naisen elämä päättyy tylysti, kun kaksikymmentäviisi heilahtaa mittariin.

Olimme harjoitelleet ryhmän kanssa yksinkertaisen koreografian, ja meitä oli neljä, jotka kelpuutettiin esiintymään Sofitelin yökerhoon. Näin sieluni silmin meidät kimaltelemassa upeissa itämaisissa puvuissamme diskopallon välkkeessä. Som kuitenkin ilmoitti, että kunkin esiintyjän olisi saavuttava esiintymispaikalle mustissa suorissa treenihousuissa, värikkäässä pitkähihaisessa topissa ja lantiohuivissa made in China. Esiintyisimme viiden tähden yökerhossa kuin naurettava trikoissa jumppaava amatööripoppoo.

Sofitel

Som määräsi minut ryhmämuodostelmassa suosikkioppilaansa Hiro-sanin taakse, aivan kuin tämä ei olisi töninyt minua tunneilla jo riittämiin. Olin oppinut pelkäämään Hiro-sanin sirkkelikäsiä, niin rajusti hän pyöri piruetteja juosten surutta minun ja muiden päälle. Arvasin jo, kuinka esityksessä tulisi käymään: Hiro-san vyöryisi meidän kaikkien ylitse sysäten meidät lavan reunalta alas, jotta saisi itselleen kaiken haluamansa huomion.

Kaikissa maailman tanssikouluissa on omat Hiro-saninsa, jotka eivät ole sisäistäneet, mikä on soolo- ja ryhmätanssin ero, ja he vetävät ainaista sooloa niin tunneilla kuin näytöksissä. He haluavat loistaa yli muiden, eikä se voi tapahtua muutoin kuin rakkaiden tanssisisarten kustannuksella. Ryhmänäytöksissä Hiro-sanien täytyy vähintäänkin pukeutua hiukan eri tavalla kuin toiset, käyttää erilaisia koruja ja kampausta, dramaattisempia irtoripsiä, tanssia eri lailla – erottua muista hinnalla millä hyvänsä.

Kävi juuri niin kuin pelkäsin: tuona iltana Sofitelin yökerhossa Hiro-san työnsi minut aivan lavan pimeään peränurkkaan, ja vieressään tanssivan tytön hän työnsi toiseen laitaan, niin että keskilava jäi yksin hänelle. Hän tanssi punaiseksi maalattu suu leveässä hymyssä ikiomaa sooloaan, me muut räpiköimme jossain lavan laitamilla parrasvalojen katveessa. Se oli minun ensiesiintymiseni Thaimaassa vuonna 2008.

Olin nyt tullut epävirallisesti kelpuutetuksi mukaan Studio Orangen vatsatanssijoiden esiintymisryhmään. Oltiin vielä kaukana siitä, että toiset tytöt olisivat katsoneet minua suopeasti tai edes oma-alotteisesti puhuneet minulle, mutta nyt sentään johtajatar Som oli tullut siihen tulokseen, että olin mukautunut (lue: nöyrtynyt) riittävästi ja sain nousta yhdeksi aasialaisten tanssijatarten rinnalle, sinne perimmäiseen takariviin mahdollisimman kauaksi parrasvaloista.

Kun toiset tanssijat kikattelivat keskenään esiintymisjännityksen lauettua ja lähtivät yhdessä jatkoille liputtamaan hienosti mennyttä esitystä, sain vielä yhden lisämuistutuksen siitä, että minun oli turha kuvitella kuuluvani joukkoon. Minua ei kutsuttu mukaan, ja sain lähteä Sofitelista yksin. Eikä matkani käynyt jatkoille eikä kotiin vaan sairaalaan.

Seuraavat pari viikkoa makasin bangkokilaisessa sairaalassa tiputuksessa yrittäen toipua rajusta keuhkokuumeesta. Olin selvinnyt esityksestä ihmeen hyvin ottaen huomioon, että olin tanssinut 39 asteen kuumeessa. Isosisko lähetti minulle ystävällisen tekstiviestin, jossa hän toivotti pikaista paranemista.

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Haluatko tietää, miten tarina jatkuu? Kirjoita alle sähköpostiosoitteesi, niin pysyt juonessa mukana.

Follow Hadassa on WordPress.com

Täällä on käyty

  • 63,167 kertaa
%d bloggers like this: