2. Isosisko

Vaikka ensimmäinen kokemukseni thaimaalaisesta tanssistudiosta ei ollut erityisen menestyksekäs, päätin yrittää uudelleen. Löysin tieni aivan ydinkeskustassa sijaitsevaan Studio Orangeen, joka oli avattu vain vuotta aiemmin ja joka mainosti erikoistuneensa itämaiseen vatsatanssiin. Marssin esittäytymään johtajattarelle, jonka nimen olin onkinut esiin studion nettisivuilta: Som eli appelsiini. Koska olen mutkaton suomalainen enkä ollut asunut Thaimaassa vielä riittävän pitkään, oikaisin reippaasti suoraan asiaan:

– Hei! Olen se-ja-se. Olen tanssinut itämaista vatsatanssia toistakymmentä vuotta ja etsin paikkaa, jossa treenata ja tutustua muihin tanssijoihin. Olisikohan teillä täällä sopivaa ryhmää, johon voisin tulla mukaan? Pulputin samaan hengenvetoon tarinoita aiemmista treeniryhmistäni, oppi-isästäni Mahmoud Redasta, esiintymisistäni ja opetuksistani sekä intohimostani egyptiläiseen musiikkiin ja kulttuuriin.

Johtajatar Som kuunteli minua ääneti hymyillen. En huomannut minkäänlaista ilmeen vaihtumista hänen kasvoillaan. En myöskään tajunnut panna merkille, ettei hän keskeyttänyt minua kertaakaan saati kysynyt minulta mitään. Tai osoittanut pienintäkään mielenkiintoa jutusteluani kohtaan. Kun olin lopettanut pitkähkön esittäytymiseni, hän totesi kasvot samaan ilmeettömään hymyyn liimattuina:

– Meillä on juuri alkamassa alkeiskurssi, se sopii hyvin sinulle.
– Alkeiskurssi? varmistin hiukan hämmentyneenä.
– Aivan, sinun on paras aloittaa tasolta 1, jotta saat hyvän pohjan tekniikalle. Som oli kuin ei olisi kuullut lainkaan sitä, että olin tanssinut aikaisemmin. Tarkistettuani hänen taustatietonsa tiesin, että olin itse tanssinut kauemmin kuin hän. Lohdutukseksi hän tarjosi minulle porkkananpalaa:
– Jos harjoittelet oikein ahkerasti, voit päästä ehkä kolmen kuukauden kuluttua esiintymään.

Jossain alitajunnassani käsitin, että minun ei kannattanut panna vastaan. Paloin halusta tanssia yhdessä muiden kanssa, ja mikä tahansa ryhmä olisi parempi kuin ei mikään. Uskoin, että Som oli pätevin alalla tässä maassa. Hän oli saanut oman oppinsa nimekkäiden kansainvälisten opettajien kuten Nourhan ja Yousry Sharifin ohjauksessa New Yorkissa. Mitään kosketuskohtaa Egyptiin ja Lähi-itään hänellä ei kuitenkaan ollut, vaikka hän mainostikin tarjoavansa studiollaan aitoa itämaista vatsatanssia.

Hän oli lanseerannut vatsatanssin New Yorkista Thaimaahan pari vuotta aiemmin, ja häntä pidettiin alan pioneerina. Jos milloinkaan haluaisin päästä sisälle vatsatanssipiireihin Thaimaassa, olisi minun kuljettava Somin kautta, halusin tai en. Hän oli Se Henkilö.

Niin tämä tyttö laitettiin samaan ryhmään ummikko-aloittelijoiden kanssa veivaamaan lantionpyöritystä. Som oli hyvä ja täsmällinen opettaja. Hän kevensi välillä yksitoikkoisia tunteja vitseillä, joille kaikki nauroivat katketakseen, olivat ne hauskoja tai eivät. Taisin olla ainoa, jota ei naurattanut. Oppilaat rakastivat ja kunnioittivat Somia ehdoitta. He kutsuivat häntä Isosiskoksi ja olivat kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan ylistäen häntä kilvan myös silloin, kun hän ei ollut kuuloetäisyydellä.

Olin ulkopuolinen, farangi. Tervehdin muita sisään tullessani, mutta kukaan ei vastannut tervehdykseen vastaanottovirkailijaa lukuunottamatta. Selkäni takana kävi kova kuhina ja aistin ilmassa kummallista kitkeryyttä. Aikeeni tutustua thaimaalaisiin tanssijoihin ja löytää samanhenkisiä ystäviä jäi haaveeksi. Jotain kuitenkin opin noiden kolmen kuukauden aikana: nöyrää asennetta ja mekaanista liikkeen toistoa. Kolmen kuukauden kärsivällisen odotuksen jälkeen Som määräsi minulle alkeiskurssia vielä toiset kolme kuukautta lisää.

– Tuolla kurssilla alamme jo tehdä yksinkertaista koreografiaa, mutta älä pelkää, se on aivan helppoa, Som lohdutti minua unohtaen, että olin tanssinut kauemmin kuin hän ja opettanut toisille tanssijoille lukemattomia koreografioita ennen päätymistäni hänen alkeisoppilaakseen.

Olin kovaa kyytiä thaimaalaistumassa, sillä suljin tiukasti suuni ja treenasin mukisematta kuin ohjelmoitu robotti. En ollut koskaan tunneilta pois, en edes myöhästynyt. Kun toiset tanssijat lorvailivat pukuhuoneen puolella kännyköillään leikkien, minä olin jo lämmitellyt ja venytellyt salissa ja seisoin valmiina eturivissä opettaja Somia odottaen. Ja tuntien aikana olin hiljaa ja tein juuri niin kuin käskettiin.

Olin oppinut kovan kautta, että Thaimaassa kukaan ei voi tietää mitään enemmän kuin opettaja. Eikä kukaan ole voinut oppia mitään mitä opettaja ei ole itse hänelle opettanut. Minun oli teeskenneltävä aloittelijaa ja opittava alkeet Somin oppilaana, jotta en olisi uhka hänen asemalleen ja kasvoilleen hänen omien oppilaidensa edessä. Kasvojen säilyttäminen on äärimmäisen tärkeää. En ymmärtänyt tuolloin aasialaisesta kasvokulttuurista mitään.

Nielin ylpeyteni ja jauhoin alkeiskurssilla alkeistekniikkaa puoli vuotta yrittäen ansaita paikkaani Bangkokin tanssiyhteisössä. Som kontrolloi tiukasti, millä tasolla kukin oppilas sai olla. Diktaattorin ottein hän päätti, kuka sai siirtyä seuraavalle tasolle. Ja jos joku joskus osoitti osaavansa tai tietävänsä jotain, Som palautti hänet tiukasti ruotuun ja epäsuorasti nolaamalla viestitti, että oppilas ei osannut mitään. Positiivista palautetta ei paljon annettu. Minustakin tuli hiljainen rivitanssija, joka teeskenteli, ettei ollut koskaan eläessään tanssinut, ja lopetin vähitellen kommentoimisen.

Minun jälkeeni studiolle ilmaantui uusi oppilas, Hiro-san. Hän oli muuttanut Japanista Thaimaahan ja tunsi aasialaisen etiketin. Hän esiintyi aloittelijana ja kertoi meille muille, ettei ollut tanssinut aiemmin. Hämmästelimme kaikki hänen uskomattoman nopeaa oppimistaitoaan. Hän oli synnynnäinen tähti, joka oppi askelkuviot kertanäytöllä.

Hän jätti kertomatta, että oli tanssinut Japanissa noin viisitoista vuotta ja toiminut tanssinopettajana omalla studiollaan. Hänestä Som sai itselleen kaikkein uskollisimman ihailijan, ja hän puski terävin kyynärpäin muut pois tieltään – ainainen hymy huulillaan. Vakiopaikkani Somin takana kävi vaaralliseksi, sillä Hiro-san pyöri piruetein päälleni, ja jos en olisi väistänyt ja siirtynyt sivuun, olisimme törmänneet toisiimme, ja siitä olisi voinut syntyä rumaa jälkeä.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Täällä on käyty

  • 87,623 kertaa
%d bloggers like this: